Kuun omat || ✔️ || Short

Kuutamouinti

Uimapuku vaatteideni alla ja tummat hiukset löysällä nutturalla, astuin ulos kotiovestani pimeälle kadulle. Kuljin pitkin hiljaisen tien reunaa pimeässä. Digitaalikelloni ranteessani näytti yksitoista kolmekymmentä yöllä.

Kaupungin rantaan päästyäni potkaisin varvastossut jaloistani ja riisuin päältäni hupparini ja revityt farkut. Laskin vielä kellon ranteestani viileälle hiekalle. Katselin hieman ympärilleni.

Kylmien syyssäiden tultua rannalla käyvien ihmisten määrä oli vähentynyt. Jotkut harvat pistäytyivät välillä pulahtamassa.

Hetken ajan mietin itsekin oliko ollut hyvä idea tulla, mutta keräsin rohkeutta, astelin veden ääreen ja kastoin varpaani tummaan veteen.

Täydenkuun valo loi väreilevän sillan veden päälle. Aavemainen tunnelma veti minua eteenpäin ja kylmä vesi laittoi ihoni kananlihalle. Kädet väristen astelin eteenpäin, kunnes olin olkapäitäni myöten märkä.

Huokaisten hitaasti tein muutaman varovaisen uintiliikkeen aivan pinnassa. Jatkoin uintia ja pian olin jo tottunut kylmään. Laskeuduin veden alle silmät tiukasti kiinni ja nousin hetken päästä ylös pyyhkäisten hiukset silmiltäni. Sukelsin uudestaan, mutta tällä kertaa pidemmälle.

Ennen, kuin ehdin pinnalle, jokin takertui jalkaani, ja ajattelin sen olevan jotakin merilevää. Yritin pyyhkäistä sen pois, mutta sitten toinenkin jalkani juuttui kiinni levään. Oli kuin kasvit olisivat vetäneet minua pohjaan. Olin jumissa sukelluksissa ja happeni alkoi loppua, kun pinnistelin ylöspäin. Olin niin lähellä pintaa, mutten kuitankaan voinut vetää henkeä saamatta vettä suuhuni. Käteni tärisivät rasituksesta ja rintaani pakotti. Kopeloin käsilläni voimattomasti jalkojani kohti ja yritin repiä köynnöksiä irti.

Pian toinen jalkani pääsi irti ja haukkasin ilmaa sillä kyljellä. Nopeasti, oli ihan kuin jotakin painavaa olisi pudonnut päälleni ja painuin taas pohjaan.

Tunsin terävät kivet itseäni vasten, ja tajusin olevani todella syvällä. Huidoin käsilläni valmistautuen pahimpaan. Silmiäni kirveli suolainen vesi ja painoin niitä vielä tiukemmin kiinni. Tajuni alkoi jo lähteä, mutta yhtäkkiä paino päältäni lähti ja pinnistin ylös.

Sain vihdoinkin happea. Huohotin nopeasti hieman ja huomasin olevani ajautunut vieläkin kauemmas rannasta. Pitkin, väsynein vedoin uin lähemmäs hiekkaa. Pelko pisteli minua sisältä.

Pääsin riittävän matalaan veteen noustakseni seisomaan ja nousin. Tunsin taas levät pohjassa. Ne tavoittelivat selvästi taas nilkkojani.

Mitä ****** taas?! Kasvit kiertyivät uudestaan, mutta tiukemmin jalkojeni ympärille ja kiskaisivat minua alas. Kaaduin kivuliaasti mätkähtäen hiekalle. Olin vielä puoliksi vedessä ja yritin pistää vastaan levän voimalle.

Tartuin sormieni päillä märkään hiekkaan ja raavin tietäni eteenpäin. Käännyn selälleni ja nousin istumaan. Potkin niin kovaa, kun jaloillani voin. Mitä pidemmälle pääsin, sitä vähemmän merilevän lierot vetivät minua kohti mustaa merta. Vihdoin ne hellittivät ja vetäytyivät takaisin veteen hiljaa slurpsahtaen.

Laskeuidun makuulle huohottamaan raskaasti. Jalkojani kirvelivät haavat ja suolainen merivesi. Näin tummalla taivaalla täydenkuun sekä loputtomasti tähtiä. Ihan kuin täysikuu tahtoisi väkisin tehdä minulle pahaa. Olin kirottu.

Silmissäni alkoi sumeta hiljalleen ja kuu katosi näkökentästäni sekoittuen taivaan, pilvien ja meren tummiin sävyihin.