tanssi mun kanssa //Niko&Olli bc fanfiction//

Istuimme hetken yhdessä

Niko:

Eikös me kaikki olla sitä mieltä, ettei aamu voi alkaa ilman kunnon musaa, joka soi täysiä kuulokkeista? Sen vuoksi laitan luurit päähän ja musan lähestulkoon täysille soimaan. Korvat menee paskaks, mutta onneks on kuulolaitteet keksitty.

Vaihdan vaatteet, pesen hampaat, syön hiukan jotain paskaa mitä löytyi jääkaapin perältä, ja lopuks vielä spessusti harjaan hiukset.

Onneks tänä-aamuna mulla ei olis kiire yhtään minnekään, joten voin rauhassa jäädä fiilistelemään musaa ja sen tuomaa hyvää tunnetta yksikseen kotiin. Rommikaan ei paljoa välitä, vaikka vetäisin omia rokkiballaadeja keskellä asuntoa.

Uteliaisuuttani vilkaisen puhelimesta, mikä seuraava biisi on, edellisen juuri päätyttyä.
Kesäyö.

Ei. Ei ei ei. Ei käy päinsä. En voi kunnella sitä. Se olis väärin, ja satuttais mua taas.

FLASHBACK
~
"Me voitais laulaa jotain" ehdotan Ollille, joka on just saanut meidän teltan koottua, ja makoilee nyt puolikuolleena sen sisällä.
"Ei pysty, enkä mä osaa laulaa." tuo huokaisee.
"Osaat sä. Tuu." totean ja kiskon tuon pois teltasta. Nappaan vielä kitaran teltan sisältä mukaani. Olihan sekin pakko tänne ottaa, sillä olin aivan varma, että tulemme kokemaan tämän retken aikana hetken:
'miksi emme ottaneet kitaraa mukaan?'.
"Mitäs me lauletaan?" kysyn ja viritän soittimen loppuun.
"Ei mitään." tuo mutisee.
"Käviskö kesäyö?" ehdotan.
"No en-" "Hyvä."

"Istuimme hetken yhdessä ja,
avaruus katsoi meitä.
Ja ulkona,
kesäyö.
Satoi kasvoille kyyneleitä.
Ja ulkona,
kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä."

Loppua kohden jopa Olli uskaltautui laulamaan. Moni ei sitä tiedä, mutta tuon lauluääni on oikeasti melkeinpä jumalainen.
~

Kesäyö. Se se oli. Elämäni paras sellainen. Istuttiin nuotion ääressä, viileässä kesäillassa melkeinpä keskiyöllä, auringonlaskun aikaan ja aivan järven reunalla. Vain me kaksi.

Ei mennyt edes viikkoa tuon yön jälkeen, kun Olli tuli humalassa kotiin, ja kertoi haluavansa erota, sillä hänellä oli joku uusi. Kuvittelin ensin, että tuo olis ollut vain humalassa, eikä oikeasti tarkoittanut sitä, mut aamulla kaikki paljastui kuitenkin todeksi.

Mun sydän särkyin tuhansiin palasiin.

Me erottiin kuitenkin hyvissä väleissä. Onhan Olli ollut jo vuosien ajan mun paras ystävä, sekä vieläpä bändikaveri, eikä siitä olis tullut mitään, jos me riideltäis koko ajan.

Olli on edelleen sen saman kanssa yhdessä. Kyseessä on mun ymmärtämäni mukaan muija, eli Olli on bi, vaikka mulle aina väitti olevansa puhdas homo.

Olli myös varmasti luulee, ettei ero haittaa mua enää, mutta kumpa se tietäiskin kuinka väärässä se on.

Ei me olla oltu yhdessä enää neljään kuukauteen, mutta tuntuu, etten mä koskaan löydä enää ketään. Olli oli mulle se unelmien mies, jota kaikki miehistä kiinostuneet etsii.

Ennen kuin biisi alkaa soimaan, vaihdan sen äkkiä sen jälkeiseen.

sanoja 406
Hellurei ja hellät tunteet!
Ekaks osaks tooosi lyhyt, mut lupaan jatkossa kirjottaa pidempiäkin!

Amen ja seuraaviin osiin kansalaiset!🖤

-blindchannel.s