tanssi mun kanssa //Niko&Olli bc fanfiction//

Uudelleen?

Niko:

Ollaan jo melkein Ollin kerrostalon kohdalla. Viimeiset valot kuitenkin jaksaa odotuttaa meitä mukavasti.

Autossa on koko matkan ollut jotenkin hieman-kiusallinen hiljaisuus. Kumpikaan meistä ei oo tainnut sanoa sanaakaan.

"Niko." "Jessus mä säikähdin!" älähdän. Toinen on on koko matkan hiljaa, ja yhtäkkiä säikyttelee tolleen. "Nii, mitä?"

"Haluuks sä yrittää uudelleen?" tuo kysyy, jonka johdosta mun sydän hakkaa niin kovaa, että se tulee varmasti kohta mun rinnasta läpi.

"Mut sä erosit vast pari päivää sitten...?" totean. Samassa valot vaihtuvat vihreisiin ja matka voi jatkua.

"Nii, sun takia." tuo naurahtaa kuivasti ja kääntää katseensa muhun. Sivusilmällä siis näin, enhän mä kato muuta, kuin tietä ajaessa.

"No...niin. Mut eiks nyt oo vielä vähän aikasta?" kysyn nopeasti. En mä halua, että musta tulee Ollille joku hiton laastari.

"No jos sä et kerta halua." "Haluan mä, mut entä jos sä vaan rikot mut uudelleen..." huokaisen ja pysäköin autoni Ollin kerrostalon eteen.

"Kiitos luottamuksesta." tuo mutisee.

"No sä teit niin jo kerran. Ei mun luottamus suhun voi olla enää sama. Ei nyt, eikä välttämättä koskaan. Paitsi jos oltais naimisissa ja vedettäis jo semmosta 90v ikäluokkaa." totean.

"No...jos sä mietit edes?" tuo kysyy ja avaa turvavyön merkiksi, että aikoo poistua pian.

"Okei." myönnyn hymyillen. Tuo paljastaa mulle myös söpön hymynsä, jonka jälkeen kiittää kyydistä ja poistuu autosta. Mitä just tapahtu?

——

"Se kysy multa, et haluuks mä yrittää uudelleen." selitän puhelimen toisessa päässä olevalle Aleksille.

"Wou. Äijää ei siis oikeesti haittaa se, et se eros just." Aleksi hämmästelee. "Tiiäks sä muuten mikä aiheutti sen niiden eron?"

Tunnen ikävän palan nousevan mun kurkkuun. Enhän mä voi kertoa, että se olin käytännössä minä, joka sen aiheutti.

"Ööh, niil oli kai jotain ongelmii. Tai jotain semmost Olli puhu." selittelen. Tottahan se on, mutta en mä voi paljastaa KOKO totuutta.

"Harmi. Mun mielest ne oli kyl aika söpöjä yhessä. Ei millään pahalla siis, sä ja Olli ootte viel söpömpiä." tuo kiirehtii sanomaan.

"Joo joo, mut mä meen ny suihkuun." totean.
"No mene." "Menen, heippa." "Heippa."

——

Makoilen sängyllä, valmiina nukkumaan. Oon ollut valmis siihen jo liki kaks tuntia, mut nukkumatilla ilmeisesti vähän kestää tänä-iltana. Tai sit se unohti mut kokonaan, who knows?

Oon pari tuntia hyötynyt ja pyörinyt ympäri sänkyä siinä toivossa, et saisin unohdettua Ollin ja sen tän päivän kysymyksen, ja alkaisin nukkumaan.

Eihän se asia mua muuten vaivaa, mä olisin valmis seurustelee sen kaa taas vaikka heti, mut pelkään vaan, et se rikkoo mut uudelleen. Tuntuu kamalan itserakkaalta sanoa noin, mut sillon muutama kuukaus sitten, kun me erottiin, mun elämä ei ollut pitkiin aikoihin mitään ruusuilla tanssimista.

Entä jos se löytää taas jonkun uuden ja haluu taas erota? Tai entä jos käy samalla tavalla, kuin viimeks: se löytää jonkun mua paremman ja alkaa seurustelemaan sen kanssa, ja kertoo mulle siitä vasta sitten.

Säpsähdän pois mun ajatuksista, kun rakkain ja kallisarvoisin esineeni puhelin värähtää yöpöydällä hyvin äänekkäästi. Kuka tähän aikaan edes kehtaa laittaa viestiä?

Olli.

sanoja 478
Pikku spoileri: älkää huoliko, Olli EI ole sanomassa, ettei haluukkaan seurustella Nikon kans (taas) tmstms...

-blindchannel.s