[Joel]
Istun studion sohvalla ja näppäilen jotain kitaralla samalla hyräilen. Mä olen yksin täällä. Meillä ei ollut tänään treenejä mutta tulin tänne huvin vuoksi. Soittaminen ja laulaminen on mun tapani rentoutua. Se on mulle terapiaa. Mä olen syventynyt soittoon mutta havahduin kun ovi kolahti. Joku tuli sisään. Mutta eihän tänne kenenkään pitäisi tulla. Nythän on vapaapäivä. Käännän katseeni eteiseen ja näen brunen laulajakollegani. Niko riisuu takin ja kengät ja laahustaa sisään. Se selvästi vähän säikähtää kun huomaa mut. "Ai säki tulit tänne" sanoin. Tuo brune ei sanonut mitään. Se menee keittiöön, hakee jääkaapista bissen ja korkkaa sen. Se ottaa ison kulauksen siitä. Onkohan kaikki hyvin? Niko lysähti sohvalle mun viereen. Se huokaisi syvään. Jotenkin mä vaan aistin että jokin on vialla. Mä ja Niko ollaan tultu aina hyvin juttuun koska meillä on melko samanlaiset taustat koulukiusaamisen suhteen. Välillä musta tuntuu että Niko on ainoa joka tietää täsmälleen miltä musta tuntuu. Mä olen saanut Nikosta paljon vertaistukea ja se musta. Me ollaan oltu toistemme tukena siitä lähtien kun tutustuttiin kotibileissä. Ollaan kuin paita ja peppu. Siksi mä nyt näin että jotain on vialla. "Niko ooks sä okei?" kysyin. Niko ei vastaa mitään. Se ottaa uuden kulauksen bissestä. Se laskee pullon pöydälle ja pyyhkii jotain kasvoiltaan. Silloin mä tiesin tasan tarkkaan mitä mun pitäisi tehdä. Mä vedin Nikon veljelliseen halaukseen ja silitin sen hiuksia. Sen keho vavahteli ja mä kuulin hiljaista nyyhkytystä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Nikolla on tälläinen päivä, että sillä on paska fiilis eikä todennäköisesti myöskään viimeinen. Mä olin ihan hiljaa ja silitin Nikon selkää lohduttavasti. Lopulta Niko suoristautuu ja pyyhkii kyyneleet. "Haluuks kertoo mikä sul on?" mä kysyn. Mä halusin sen kuulostavan siltä, etten mä pakota sitä kertomaan. Niko kuitenkin nyökkää. "Mua on viimesen viikon ajan stressannu jostain syystä ihan helvetisti. Ja sit tänää se kaikki vaa kaatu päälle. Oon henkisesti nii väsyny et tuntuu et en jaksa ees kirjottaa biisejä vaikka yleensä se auttaa" Niko kertoo. Mä kuuntelen hiljaa. Niko pyyhkii kyyneleen poskeltaan. Mä halaan sitä uudestaan. "Mä ymmärrän. Mullaki on ollu päiviä, et tuntuu että kaikki vaan kaatuu niskaan" sanoin. Niko oli onneksi jo rauhottunut. Mä kuitenkin näin siitä miten ahdistunut se oli. Mä silitin sen selkää. "Kiitti ku oot siinä Joel" Niko sanoo. "Mä oon aina tääl sua varten" sanoin. Niko irrottautui ja katsoi mua ja hymyili. Mä hymyilin takaisin. Sitten se vain tapahtui. Me lähestyttiin toisiamme ja lopulta meidän huulet melkein jo koskevat toisiaan. Mä otan Nikon leuasta kiinni ja yhdistän meidän huulet. Suudelma on pitkä ja melko intohimoinen. Mä laitan käden Nikon takaravolle ja se laittoi kätensä mun poskelle. Emme kumpikaan tiedä mistä tämä tuli mutta se tuntui oikealta. Nikon huulet maistuivat vähän suolaisilta kyynelten takia. Mutta ei se haitannut. Lopulta irrottauduimme. Katsoimme toisiamme silmiin. Mä hymyilin ja Niko hymyili takaisin. Musta tuntui oudolta. Mun mahassa riehui perhosparvi. Mä en ole koskaan ennen tuntenut näin. Tai olin mä ehkä joskus kusessa johonkin tyttöön lukiossa mutta se löysi jonkun toisen kundin. Eikä mulla muutenkaan olisi ollut mahdollisuuksia siihen. Nyt mä tunsin samoin Nikoa kohtaan. Hassua, koska Niko on poika. Mutta en mä ollut koskaan miettinyt olenko mä hetero vai en. Niko sen sijaan oli tullut kaapista jo muutama vuosi sitten. "Ööm... Joel" Niko sanoo havahduttaen mut ajatuksistani. "Niin?" mä kysyin. Poika punastui. "M-mä t-taidan olla vähä kusessa suhu" Niko sanoo ja punastuu entisestään. Se painaa katseensa syliinsä. Mä nostan sen päätä sen leuan alta. "Voiskohan se olla se syy sun stressiin ja ahdistukseen?" kysyn. Niko nyökkäsi pienesti. Se näytti aika nolostuneelta. "Mun piti kertoo jotain miljoona kertaa. Mut en mä pystyny. Sori jos tää tuli äkkiä...mä ymmärrän jos et haluu enää olla mun frendi..." se sanoo ja sen hengitys kiihtyi. Se on saamassa paniikkikohtauksen. "Niko, Niko shh shh ei oo hätää kato mua" mä sanon. Mä otan sen leuasta kiinni ja yhdistän meidän huulet taas. Tällä kertaa suudelma oli lyhyempi. "Mä en oo vihainen. Oikeestaan mäki ehkä vähän tykkään susta" sanoin. Niko hymyili. Se painautui mua vasten ja kietoi kätensä mun ympärille. Mä puolestani laitoin kädet sen ympärille. Siinä me oltiin. Kahdestaan hämärän studiohuoneen sohvalla. Mä olin iloinen että olin onnistunut saamaan Nikon paskan fiiliksen ainakin osittain pois. "Joel..." Niko sanoo sitten. "Mm" mä hymähdin vastaukseksi. "Mitä tää meidän juttu nyt sit on? Onks tää niinku säätöö vai bromancee vai.... jotai enemmän?" Niko kysyy. "Sori jos etenen nopee" hän lisää. "No riippuu mitä sä haluut et se on" sanoin. "No....mä haluaisin olla jotai enemmän..." Niko sanoi. "No sit me varmaa ollaan" sanoin. Niko hymyili leveästi. Se nojautui lähemmäs ja painoi huulensa mun huulille. Mä vastasin suudelmaan. Kun me irrottauduttiin, Niko painautui mua vasten ja kietoi kätensä mun ympärille. Mä laitoin kädet sen ympärille ja silitin sen olkapäätä. "Rakastan sua" Niko mumisi mun rintaa vasten. "Mäki sua" vastaan. Meillä ei ollut kiire mihinkään. Se hetki oli ihana. Minä ja Niko. Vain me kaksi. Ei ketään muuta. Me oltiin aina oltu vain kavereita, mutta tuntui hyvältä olla jotain enemmän. Ehkä mulla on aina ollut jotain tunteita Nikoa kohtaan mutta en ole vain kiinnittänyt huomiota siihen. Totta puhuen välillä on ollut outo olo Nikon seurassa. Joka kerta kun mä ja Niko ollaan oltu samassa hotellihuoneessa, mä olen nukkunut tavallista paremmin. Ehkä me tosiaan kuulumme toisillemme. Niko oli nukahtanut syliini. Mä silitin sen hiuksia ja kuulin sen tasaisen tuhinan. Muuten studiossa oli aivan hiljaista. Mä painoin pienen varovaisen pusun Nikon hiuksiin ja se ynähti, korjasi asentoaan ja jatkoi sitten uniaan leveä hymy huulillaan. Mäkin hymyilin. Mulla oli nyt poikaystävä. Maailman ihanin sellainen.
---
Noni tämmönen Nikon ja Joelin söpöily juttu. XD Ja saa muute ehdottaa keistä teen näit mut todennäkösesti teen muitaki ku vaa shippei eli vaa jotai random tapahtumii. Tyylii jouluks vois tehä jonku jätkien joulun tai jotai. 😂
Ja jiko kirjaa tulee kans pian lisää. 😉Sanoja: 948
YOU ARE READING
Blood brothers || Blind Channel one shots
RandomBlind Channel one shotteja (eli 1-2 luvun pituisia tarinoita) erilaisista aiheista. Lukekaa jos kiinnostaa. :) ⚠️HUOM!⚠️ Kirja saattaa sisältää itsetuhoisuutta, mielenterveysongelmia, alkoholia, kiroilua ja smuttia joten lukeminen omalla vastuulla.