Blood brothers || Blind Channel one shots

Olli & Aleksi: "Onks kaikki hyvin?"

[Olli]

Aleksi on käyttäytynyt viime aikoina jotenkin oudosti. Se on ollut hiljaisempi ja se ei halua lähteä edes viihteelle. Sanoo aina olevansa liian väsynyt. Ennen Aleksi olisi lähtenyt mielellään mutta nyt jokin on muuttunut. Tällä hetkellä olemme studiolla ja se vaan istuu ja säätelee uuden biisin ääniraitoja. Juuri silloin Niko tulee sisään Joonaksen kanssa meidän tilaamat pizzat mukanaan. "Vihdoin ruokaa!" Joel sanoo ja seuraa heitä keittiöön. Aleksi vaan vilkaisee heitä mutta kääntyy sitten takaisin läppäriin päin. Mä menen myös keittiöön hakemaan pizzaa. Mä etsin myös Aleksin pizzan ja vien sen hänelle. "Kiitti" se mutisee poissaolevana. Kohautan olkiani ja menen syömään omaa pizzaani. Kun me muut oltiin syöty jo, Aleksi hääräsi edelleen läppärillään. Sen pizza oli koskemattomana laatikossaan. "Aleksi etkö sä syö?" mä kysyn. "Ihan kohta" se vastaa hajamielisenä. Mä kokeilen sen pizzaa kädellä. "Tää on iha jäähtyny jo. Nyt pidät kyllä tauon ja syöt" mä sanon. Aleksi ei kuullut. Se oli laittanut kuulokkeet korville. Mä huokaisin. Ehkä se kohta syö. Mutta kului tunti eikä se ollut koskenut pizzaansa. "Nyt Aleksi ihan oikeesti sun pitää syödä. Sä et oo syöny koko päivänä mitää muuta ku yhen Tupla patukan" mä sanon. "Ei oo nälkä" Aleksi sanoo. Mä hain veitsen ja leikkasin pizzasta palan. "Tossa. Yks pala ees" mä sanoin. Aleksi katsoi palaa. Se näytti epäilevältä ehkä jopa vähän ahdistuneelta. "Mä...mun pitää mennä vessaa.." se sanoi ja lähti kohti vessaa. Mä päätin että mun pitää puhua sen kanssa. Mä näin siitä että sillä ei ole kaikki hyvin. Kun Aleksi palasi vessasta mä menin sen luo. "Tuutko toho ulkopuolelle hetkeks?" mä pyysin. Aleksi epäröi mutta nyökkäsi. Me mentiin studion ovesta ulos rappukäytävään. Mä suljin oven ja käännyin Aleksin puoleen. "Onks sul kaikki hyvin? Sä käyttäydyt nii oudosti. Ja miks sä et syö?" mä kysyin. Aleksi katsoi muhun ja purskahti yllättäen itkuun. Se lysähti lattialle istumaan ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Mä istuin sen viereen. "Tuu tänne" mä sanoin ja vedin sen halaukseen. Aleksi itki mun rintaa vasten. "Shh ei oo mitää hätää Aleksi. Mä oon tässä" mä sanoin ja silitin sen hiuksia. Aleksi itki lohduttomasti enkä mä tiennyt miten mä voisin lohduttaa sitä. Niinpä mä vaan silitin sen selkää ja annoin sen itkeä koska itku yleensä helpottaa.

*Timeskip 1h*

Me istuttiin portaikossa ja Aleksi niiskutti edelleen hiljaa mutta se oli jo ainakin vähän rauhoittunut. "Haluutko kertoo?" mä kysyin. Aleksi nosti itkuisen katseensa muhun. Mä hymyilin. "E-en tiiä" se sanoi ja pyyhki kyyneleitä. "Kyllä sä voit mulle kertoo Ale" mä sanoin. "No okei..." se vastasi värisevällä äänellä. "Mun tyttöystävä jätti mut pari viikkoa sitte j-ja.... s-se sano mua l-läskiks ja käski syödä vähemmän. Ja se haukku mua rumaks. Mä en kelvannu sille. Se löys toisen ja jätti mut. Se on varmaa nyt onnellinen m-mut m-mä... m-mä oon epävarma itestäni ja en pysty syömään ku se ahistaa...en oo pystyny kertomaan kellekään sen ahistuksen takii.." Aleksi kertoi ja sen ääni muuttui hetki hetkeltä itkuisemmaksi kunnes se lopulta purskahti itkuun. "Voi Aleksi. Mä oon niin pahoillani tosta mitä oot joutunu kokemaan" mä sanoin ja halasin itkevää poikaa. "Mä autan sua hakemaan apua. Ja mä oon sun tukena" mä sanoin. Aleksi sai pikkuhiljaa hengityksen tasaantumaan. Me päätettiin mennä takaisin studioon, missä muut istuivat ja kun me tultiin sisään, kaikki käänsi päänsä meitä kohti. "Missä te olitte? Aleksi mikä on?" Niko kysyi kun se huomasi Aleksin itkuiset kasvot. "E-ei m-mikää.." Aleksi sopersi hiljaa ja painautui mua vasten naama mun rintaan painettuna. Se ei ilmeisesti halua vielä kertoa muille. "Aleksi on vaa väsynyt ja se purkautu" mä selitin ja jätkät tuntuivat uskovan sen. Me mentiin istumaan sohvalle ja lopulta Aleksi nukahti mun syliin. Kuului vaan pieni tasainen tuhina. Mä kiedoin viltin sen ympärille. Me muut jatkettiin biisien ideointia Aleksin nukkuessa sikeästi pää mun reisien päällä. Pian me alettiin lähtemään kotiin. Mä aloin herätellä Aleksia. Se ei ensin meinannut herätä mutta sitten se avasi silmät ja nosti päänsä mun sylistä ja hieroi silmiään. Mä tarjouduin antamaan sille kyydin kotiin ettei tarvitse odottaa taksia kylmässä. Vielä ennen kuin se astui autosta ulos, mä otin sen kädestä kiinni ja katsoin sitä silmiin. "Aleksi, muista et sä voit aina soittaa mulle jos sä tarviit jotai. Aina. Vaikka keskel yötä"  mä sanoin. Aleksi nyökkäsi ja hymyili varovasti. Sitten se nousi autosta ja lähti kävelemään kohti rappukäytävän ovea. Mä katsoin sen perään kunnes se katosi ovesta rappuun. Sitten mä lähdin kotiin. Mä mietin koko matkan Aleksia ja sitä mitä se oli kertonut. Toivottavasti se saa apua ja kaikki olisi pian taas hyvin.

---

Juuh päätin nyt taas julkasta jotai ku oon ollu nii epäaktiivine. 🥲 Lähinnä siks ku pitää lukee ylppäreihi.

Sanoja: 765