Breakdowns for Breakfast / BC oneshots

003 : Aleksi x Joel

Joel

Nojasin keittiön ovenkarmiin ja katselin huvittuneena äkäisesti tuhahtelevaa pientä mustatukkaista miestä, joka sattui olemaan myös poikaystäväni. Aleksi hääräsi tuuhean joulukuusen ympärillä, yrittäen saada pientä punaista jakkaraa tarpeeksi lähelle kuusta. Tavoitteenaan hänellä oli kai yltää laittamaan kuusen latvaan kullanvärinen joulutähti, mutta hän ei millään saanut jakkaraa niin lähelle kuusta, että olisi latvaan yltänyt.

"Vittu.. Au.." Aleksi mutisi hiljaa kuusen piikkien pistellessä ikävästi.

Hän oli välttämättä halunnut hommata oikean kuusen, eikä mitään "muoviroskaa". Olin toki yrittänyt muistuttaa häntä siitä, kuinka oikea kuusi tulisi pistelemään julmetusti aina kun siihen koski, mutta nuorempi oli määrätietoisesti päättänyt joulun olevan pilalla ellei taloon saataisi oikeaa kuusta. Kuulemma se kuusen tuoksu kuului joulufiilikseen...

En oikeen viitsinyt puuttua Aleksin kuusenkoristeluun. Hän oli jo kolmesti äkäisenä tuhahdellut, että kyllä hän saa homman hoidettua eikä minun tarvitsisi auttaa. Lisäksi Alelsi oli vahvasti sitä mieltä, että minä en osaisi koristella kuusta riittävän tarkasti. Olin kuulemma liian huolimaton, ja laittaisin kaikki koristeet aivan vinoon. Aleksin mielestä kun koristeiden kuului olla niin täydellisen suorassa ja juuri oikeilla kohdilla. Kumma kun ei ollut vielä vatupassia hakenut avuksi tuohon hommaan...

Aleksi jatkoi hiljaa kiroamista ja äkäistä tuhinaa. Minä kyllä tiesin ettei hän jakkarankaan kanssa yltäisi latvaan asti, mutta en uskaltanut sanoa sitä ääneen. Aleksille ei auttanut mitään neuvoja antaa silloin kun hän oli noin äkäisellä päällä...

Nuorempi sai vihdoin asetettua jakkaran oikealle kohdalle, ja hän kiipesi sen päälle. Kovasti huojuen Aleksi  kurottautui kohti latvaa tähti kädessään, mutta ei vieläkään yltänyt sinne. Raukka oli unohtanut kai vuosia sitten kasvaa pituutta...

"Sä kaadut kohta..," Minä yritin huomauttaa, mutta Aleksi vain tuhahti vastaukseksi.

"Enkä, kyllä mä osaan.. Ei tartte auttaa..," Hän vastasi kiukkuisen oloisena.

Nostin hieman kulmakarvojani, ja astuin vähän lähemmäs. Aleksi yritti kovin kurotella latvaa kohden, mutta ei siltikään yltänyt. Jakkara ei ollut kovin korkea, eikä myöskään sen kummemmin kovin tukeva. Nuorempi mies huojui jakkaralla kovasti, ja aloin olla varma että istuisimme aatonaattoillan  pian päivystyksessä murtuneen käden kanssa jos tästä touhusta ei tulisi nyt loppua.

"Aleksi rakas.. Anna mä autan ennen ku sä kaadut..," Minä sanoin varovasti nuoremman jatkaessa äkäistä tuhinaa ja puhinaa.

"En mä niin kömpelö ole, osaan kyllä," Aleksi tuhahti ärsyyntyneenä. Tiesin kyllä hänen olevan aivan mahdoton jääräpää, joten en olisi edes voinut olettaa hänen luovuttavan suosiolla.

Hymähdin hieman huvittuneena, ja astelin nuoremman taakse. Kiersin käteni Aleksin lantion ympärille tiukasti hänen älähtäessä kovaäänisesti, ja nostin hänet syliini.

"Joel!!" Aleksi valitti, ja yritti rimpuilla otteestani irti. Laskin hänet parin metrin päähän kuusesta, ja katsoin häntä tiukasti.

"Anna se tähti mulle, mä laitan sen," Minä sanoin, ojentaen käteni nuorempaa kohti.

"Sä vaan laitat sen vinoon! Kyllä mä saan sen laitettua," Aleksi väitti vastaan.

Hymähdin taas hieman huvittuneena mustahiuksisen ärhäkkyydelle. Laitoin käteni hänen lantiolleen ja painoin kevyen suukon hänen poskelleen.

"Rakas, sä oot ikävä kyllä vähän lyhyt siihen hommaan.. Anna mä laitan sen, voit sit sanoo mihin kohtaan laitan sen, jooko?" Minä ehdotin.

Aleksi pysyi hetken hiljaa punniten vaihtoehtojaan. Lopulta hän kuitenkin ojensi tähden minulle. Hymyilin hieman, ja menin takaisin kuusen luokse. Astuin pienelle jakkaralle, ja kurotin latvaa kohti. Pituutta minulla oli kyllä sen verran enemmän kuin Aleksilla, että homma sujui aika helposti.

Asetin tähden kuusen latvaan sopivalle kohdalle, ja katsahdin sitten Aleksiin ennen kuin kieritin tähteen kiinnitetyn rautalangan kuusen latvan ympärille.

"Onko tässä hyvä?" Minä kysyin, Aleksin katsoessa tähteä arvioivasti.

"Se on ihan vino, käännä vähän vasempaan... Ei noin paljo.. Siinä!" Aleksi ohjeisti, minun toimiessa hänen sanojensa mukaisesti.

Kiinnitin tähden oikealle kohdalle, ja astuin sitten alas jakkaralta. Siirsin pienen jakkaran sivuumpaan, ennen kuin Aleksi ehtisi valittaa sen olevan tiellä.

Astelin sitten takaisin Aleksin luokse, kiertäen käteni hänen lantionsa ympärille. Vedin nuoremman miehen itseeni kiinni, ja katsoin häntä hymyillen silmiin. Aleksin kasvoilla oli yhä hieman äkäinen ilme, mutta pikkuhiljaa se alkoi muuttua hymyksi.

"Kyllä mä oisin sen oikeasti saanut siihen ilman apuakin," Aleksi ilmoitti. Me molemmat kyllä tiesimme, ettei koko hommasta olisi oikeasti tullut yhtään mitään. En viitsinyt enää väittää vastaan, vaan hymähdin hieman huvittuneena.

"Oot ihan mahdoton jääräpää," Totesin. Aleksi mutristi huuliaan hieman.

"Mutta oot söpö.. Mun oma pieni jääräpää," Sanoin hymyillen, työntäen kasvoni lähemmäs Aleksin omia niin, että meidän nenämme miltein koskettivat toisiaan. Aleksinkin kasvoille kohosi lopulta pieni hymy.

"Rakastan sua," Aleksi sanoi hymyillen.

"Niin mäkin sua.." Vastasin nuoremmalle hymyillen. Painoin sitten huuleni kevyesti Aleksin omille, hänen lähes sulaessa käsiini. Suudeltuamme hetken Aleksi irroittautui ensimmäisenä.

"Mutta mä laitan kynttilät kyllä itse. Sä laittasit ne vaan niin vinoon et ne menis melkeen vaakatasoon," Aleksi totesi päättäväisenä. Niimpä tietenkin....

//

Sanoja 718

Pahoittelut tästä kirjotustauosta, mutta tässä teille aatonaaton kunniaksi tämmönen jouluinen osa :3