Flightless Bird (Finnish Larry)

luku 1

Louis/nykyhetki

Juoksin atriumin läpi, tähtien valaistessa polkuani lasikaton läpi. Rakennus, jossa sijaitsi sekä Royal Opera että Royal Ballet, oli hiljainen ja liikkumaton. Joku voisi luulla paikan olevan autio, mutta minä tiesin paremmin.

Balettiryhmän toimistot olivat kellarissa ja ne erosivat jyrkästi yllä olevan auditorion punaisesta sametista, kulta, ja mahonkikaluisteista. Alakerrassa, rivit identtisiä huoneita oli koteloitu betoniin kuin katakombeihin. Linoleumilattiat olivat juuri vahatut ja näin vääristyneen heijastukseni niissä juostessani.

Toimistot olivat tummia ja tyhjiä, kaikki paitsi yksi. Alhaalla käytävän päässä kuulin yrityksen apulaisjohtajan Liam Paynen vaimean kirjoituksen. Hän istui tietokoneensa ylle kumartuneena vakosamettitakissa, jonka kyynärpäissä oli mokkanahkaa, ja hänen tummat silmänsä olivat mietteliäät.

"Hei, Louis," hän sanoi, nostamatta katsettaan.

"Mikä on tämän tarkoitus?" kysyin heiluttaen kirjettä hänen nenänsä alla. Se ei ollut minulle osoitettu. Se tuli Liamin pomolta, yrityksen johtajalta Kenneth O'Harelta, Zayn Malikille, parhaalle ystävälleni.

Olin Royal Baletin päätanssija samalla kun Zayn oli edelleen solisti. Kun toinen päätanssijoista ilmoitti jäävänsä eläkkeelle kauden lopussa, olimme varmoja, että Zayn ottaisi hänen paikkansa, mutta iltapäivällä hän sai kirjeen johtajalta joka sanoi, että virka oli jo täytetty jollain ulkopuolisella.

"Kuka voisi olla ansainnut tämän aseman enemmän kuin Zayn!" Lyön paperin Liamin sotkuiselle pöydälle ja lysähdin häntä vastapäätä olevalle tuolille. Zayn oli liian vaatimaton tullakseen tänne puolustamaan itseään, joten minun oli tehtävä se hänen puolestaan. Syksyllä ryhmä esitti Swan Laken. Minä sovin kuin nakutettu pelaamaan prinssi Siegfriediä ja Zayn oli luonnollinen valinta Von Rothbartille. Ei ollut ketään muuta.

Liam hieroi ohimoaan. "Zayn oli vahva haastaja, mutta kun Kenneth ja minä olimme Moskovassa viime kuussa, meillä oli mahdollisuus varastaa tanssija, emmekä voineet jättää sitä väliin."

"Luulin, että tämä yritys oli sitoutunut vaalimaan kykyjä ja edistämään sisältä. Mistä lähtien olemme varastaneet venäläisiä primadonnoja Bolshoista?" tiuskaisin.

"Tteknisesti ottaen emme varastaneet häntä. Hänen sopimuksensa oli voimassa.
Ja hän ei ole venäläinen... Hän on englantilainen."

Bolshoin palveluksessa oli tällä hetkellä vain yksi englantilainen tanssija.

"Et ole tosissasi!"

"Louis, hän teki elämänsä esityksen."

"En välitä vaikka hän antoi sinulle vitun Fabergé-munan! Harry Stylesin kanssa on mahdotonta työskennellä! Tapamme toisemme!"

Liam oli varmasti kuullut huhut: koreografit erosivat, balerinat itkivät, miestanssijat pakotettiin tulemaan ulos kaapista ja järjestelmänvalvojat erotettiin. Harryn maine edelsi häntä.

Liam huokaisi. Hän nousi tuoliltaan ja käveli pöytänsä ympäri polvistuakseen viereeni. Hän ontui voimakkaasti. Liam oli itsekin kerran tanssinut. Ensimmäisen työvuotensa aikana hän mursi nilkkansa tehdessään kolminkertaista kiertuetta en l'airissä ja samalla hänen lupaava tanssiuransa oli ohi. Olin auditorion takaosassa, kun se tapahtui ja kuulin napsahduksen, kuin katkeavan puun oksan kaiun. Liamin näkeminen päivittäin oli jatkuva muistutus siitä, kuinka hauras kehomme ja uramme olivat.

"Olen varma, että hän pyrkii näyttelemään Siegfriediä." sanoin.

"Itse asiassa hän haluaa näytellä Von Rothbartia."

"Pahista. Miksi en ole yllättynyt?"

"Näimme hänen Von Rothbartina Moskovassa. Se oli nerokasta."

Nojasin takaisin istuimelleni ja teeskentelin olevani itsevarma. "Hän ei ole minua parempi."

"Te kaksi olette hyvin erilaisia ​​tanssijoita", Liam vakuutti minulle. "Ja täydellisesti yhteensopivia. Siegfriedisi Von Rothbartin vieressä on ylivoimainen."

En ollut huolissani tanssistamme. Lavalla meidän ei tarvinnut puhua. Olin huolissani mitä kulissien takana tapahtuisi, harjoituksista, illallisista ja juhlista.

"Muistan hänen olleen aika suloinen, kun olimme koulussa", Liam pohti. "Sinä olit hänen paras ystävänsä akatemiassa, Louis. Kai sinun täytyisi pitää hänestä ainakin vähän?"

Työnsin käteni paitani taskuun synkkänä. "En koskaan tuntenut todellista häntä. Sinulla ei ole aavistustakaan, mihin hän kykenee. Hän on julma."

"Kaikki tanssijat ovat." Liam hymyili ja tökkäsi kyynärpäätäni.

Ei Harry, tai ainakaan se Harry, jonka luulin tuntevani. Minun oli vaikea sovittaa viidentenä vuonna tapaamani enkelikiharatukkainen poika salaisuuteen(en löytäny mitää järkevää suomennosta sanalle cipher), joka hänestä tuli kuudentena vuotena akatemiassa. Minun olisi pitänyt päästä yli siitä, mitä hän teki minulle, mutta en voinut. Nuorelle sydämelleni petos oli shakespearelainen, jota läheisyytemme suurensi. Liam oli väärässä. Se, että hän oli ollut Harryn paras ystävä menneisyydessä, ei helpottanut hänen kanssaan toimeentuloa, se teki siitä vaikeampaa. Mahdotonta.

"Kertokaa minulle, että päätös ei ole lopullinen", pyysin. "Onko minulla aikaa puhua Kennethin kanssa?"

Liamin toverillinen sävy väistyi auktoriteetille. "Se on tehty. Harry on jo Lontoossa ja hän on Partonilla illallisella huomenna illalla."

"Liam!"

"Pelaa hyvin, Tomlinson."

Alotin siis suomentamaan tätä tarinaa ja en tiiä teenkö loppuun asti mutta ainaki yritän!

Laittakaa ihan rohkeesti jos joku kohta kuulostas paremmalta jotenki erite tai jos on tullu virheitä!

xoxo Aleksandra