Kuusitoista

199 20 2
                                    

*Samanthan näkökulma*

Magcon meni muuten hyvin mutta Mattin ja minun välille syntyi aina outo ilmapiiri kun olimme lähellä toisiamme. Mutta kai se oli ihan ymmärrettävää. Halusin selittää Mattille mutta nyt oli huono hetki. Ehkä myöhemmin. Olin juuri saapunut hotellihuoneeseeni valmistautumaan Nashin ja minun ei treffeille. En oikein tiennyt halusinko että nämä olivat treffit sillä olimme sopineet että aloitamme alusta ja minulla oli vain koko ajan sellainen fiilis että tästä seuraa jotain hyvää kun olin Nashin lähellä. Shawnkin oli huoneessa Aaronin kanssa. Muut olivat lähteneet kai syömään tai jotain. Shawn ja Aaron istuivat sängylläni ja puhuivat joistain vinen suosituimmista ihmisistä. Tein meikistäni hieman paremman kuin yleensä mutta en liian juhlavaa. Lopuksi viimeistelin meikkini kirkkaanpunaisella huulipunalla sillä se sopii asuun jonka aijon laittaa. Laitan Aeropostalelta ostetun punaisen mekon joka ylettyy puoleen väliin reittäni. Siinä on ylhäällä läpinäkyvää sifonkia ja niittejä. Se ei ole alhaalta ihonmyöyäinen vaan levenee niin kuin kesämekot yleensä. Päätin vielä kihartaa hiukseni loiville aalloille ja laittaa puolet niistä ylös pompulalle. ( tarkotan tolla siis sitä kampausta mikä on Ariana Grandella).

Kun olin valmis ja kävelin poikien eteen kysymään heidän mielipiteensä heidän reaktionsa olivat aluksi aika mielenkiintoiset. Aaron nosti hyväksyvästi kulmakarvojaan ja hymyili vinosti. Shawn taas sanoi mitä mietti.

"Miten sä oot sukuu Camille?"

Nauroin vain ja pidin noita reaktioita merkkinä että olin onnistunut. Olin valmis juuri oikeaan aikaan sillä juuri silloin kuulin koputuksen ovelta. Avasin sen ja näin Nashin pukeutuneena farkkuihin ja kauluspaitaan. Hänellä oli kädessään myös ruusuja. Ei treffit vai. Mutta tuo ajatus ei jostain kummasta syystä haitannut.

"Sä näytät kauniilta" hän sanoi ja antoi ruusut.

"Kiitos! Säkin näytät hyvältä ja kiitos ruusuistakin" vastasin ja kun olin laittanut ruusut pöydälle annoin pusun hänen poskelleen. Hän taisi punastua mutta en ollut varma sillä hän käänsi päänsä poispäin kun kävelimme kohti hissejä.

Olimme tulleet Magconin omalla limusiinilla kalliin ravintolan eteen. Paikalla oli pari fania ja Nash vilkutti heille. Moni heistä otti kuvia kun kävelimme ohi.

"Varaus nimellä Grier" Nash sanoi tarjoilialle joka toivotti meidät tervettulleeksi. Tarjoilia näytti heti tietävän mistä puhutaan ja johdatti meidät pöytään. Kiitimme ja istuuduimme. Katselimme kumpikin ruokalistaa hiljaisena mutta se ei ollut sellaista kiusallista hiljaisuutta.
Samassa tarjoilia tuli takaisin ja otti meidän tilauksemme.

"Mitä sun ja Mattin välillä on ku te vältelitte toistenne katseita ja yrititte vaan pysytellä erossa toisistanne" Nash kysyi uteliaana. Näin hänen silmistään kuinka häntä kiinnosti oikeasti eikä hän vain valinnut epätoivoisesti jotain aihetta. Aihe oli yhä minulle arka mutta Nash saisi kuitenkin tietää joten en menettäisi kuitenkaan mitään.

"Matt luuli et petän sitä ja eros" selitin nopeasti sillä en haluaisi puhua siitä.

"Miten?"

"Kun lähin puistoon kaiken 'sen' tapahtuneen jälkeen ja istuin siinä penkillä siihen tuli poika joka alko jutella mulle. Me puhuttii aika paljo ja ystävyttyttiiki. Vaihettii numeroita ja sit myöhemmin hotellilla se laitto mulle viestii et sil oli kivaa ja voitais ottaa uuestaaki ni Matt luuli et petän sitä ku se näki sen"

"Tää on kokonaan mun syytä. Et ois ikinä lähteny puistoon ilman sitä mitä tein" Hän sanoi anteeksipyytävästi.

"Eikä oo. Ei mun ois pakko ollu lähtee sinne puistoon enkä kadu et tutustuin Benjaminiin. Ainoo juttu mitä kadun on etten selittäny Mattille ja että annoin Benjaminin laittaa ite sen nimen" sanoin ja katsoin Nashiin joka näytti alakuloiselta. Samassa ruokamme tuli ja onnekseni keskeytti tämän puheenaiheen.

Olimme ruuan tultua vaihtanut puheenaihetta. Mikä oli minulle helpotus. Olimme ravintolasta lähdettyämme päättäneet kävellä rantakatua josta näki kun aurinko laski. Katsoin taivaalle ja sanoin.

"Tää on niin kaunista" taivas oli värjäytynyt punaisen oranssin ja violetin sekoitukseksi.

"Mutta sä oot kauniimpi" Nash sanoi ja samalla laittoi kätensä vyötäröni ympärille.

"Mä haluisin kokeilla yhtä juttuu mut en tiiä koska mehän ollaan vaan kavereita" hän sanoi kiertelevästi. Yritin esittää kuin en tietäisi mistä hän puhuu vaikka tiesin tasan tarkkaan.

"Mitä juttua? Mikä juttu muka vois pilata tän?"

Hän käätyi minuun päin pitäen kädet vyötärölläni. Hän ei empinyt vaan painoi huulensa omilleni. Tunsin kuin ilotulitukset olisivat paukkuneet vatsassani ja ne olivat erilaiset kuin Mattin kanssa. Nyt ne pääsivät kunnolla näyttämään itsensä. Nashin huulet olivat pehmeät ja liikkuivat omillani kuin olisivat tehdyt siihen. Nash lopetti suudelman ja katsoi minua silmiin.

"Mun ei ois pitäny tehä tota" hän sanoi.

"Shhh... Nash. Mä tykkäsin siitä" vastasin ja lähdin hiljaisuudessa hänen kanssaan hotellille.

"Hyvää yötä Nash" sanoin kun olin avaamassa oveani ja katsoin kun Nash oli jo melkein sisällä omassa huoneessaa. Hän ei vastannut mitään vaan suuteli minua uudestaan. Suudelma oli lyhyt ja hän jätti minut kaipaamaan lisää. Hän selvästi näki sen ja näytti tyytyväiseltä.

"Hyvää yötä Sam" hän sanoi ja sulki oven.

En ikinä olisi uskonut rakastuvani kiusaajaani.

-----------------------------------------------------------------------------------------------
Heeiiii!!!!!! Täs on se luku minkä lupasin ja toivottavasti tykkäsitte ;)
Mitäs mieltä te ootte Samista ja Nashista ;) kommentoikaa ihmeessä ni voin saada vinkkejä mitä vois tapahtuu. Arvaakkaas kellä oli tänää TET . Oikeesti mul oli ihan sairaan hauskaa ku sain vaa jutella koko päivän sellasseen iha mallin näköse parikymppise kaa ;))

Mut joo julkasen seuraavan luvun ku on 1020 lukukertaa eli puuttuu noin 70. Sen takii pyydän noi paljon koska mul on täs esim tanssiesitys enkä ehi kirjottaa :) ❤️

My bully / Nash GrierWhere stories live. Discover now