"Sam nouse nyt me myöhästytään" kuulin veljeni huutavan.
Olen Samantha oikealta nimeltäni. Samantha Dallas. Mutta kaikki kutsuvat minua Samiksi. Olen 16 vuotta ja en ylpeä siitä.
Nousin nopeasti ylös sillä en halunnut että Cameron ja minä myöhästyisimme. Puin nopeasti toppini missä oli isot hihanaukot ja mustat farkkushortsini. Laitoin vielä mustan bandeaun toppini alle ja nopeasti arkimeikkini. Nappasin reppuni ja juoksin alas.
"Vihdoin" Cam huokaisi ja lähdimme. Koulun alkuun oli vielä 45 minuuttia mutta kävimme aina ennen koulua starbucksissa. Siitä oli tullut jo perinne meille.
" eikai Nash tuu tänää meille?" Kysyin Cameronilta nopeasti. Nash Grier oli veljeni paras kaverini ja samalla myös kiusaajani. Hän oli kiusannut minua Matthew Espinosan kanssa jo kohta puolitoistavuotta. Cam on yrittänyt saada sen loppumaan mutta sanoin vain että turhaan yrittää.
"Kyllä me Nashin kanssa sovittii et se tulis. Mut älä pelkää mä aijon pyytää et se lopettaa. Ei se voi olla niin tunteeton et kiusaa noin kaunista ja ihanaa tyttöä. " hän vastasi. Huokaisin syvään. Tiesin että ei se loppuisi vaikka Cameron tekisi mitä.
Nousimme koulunpihalla autosta ja kävelin heti parhaiden ystävieni luo. Olen tuntenut Chrissinn ja Bean lapsesta asti.
"Moi" sanoin ja halasin molempia.
"Moi Sam" he molemmat sanoivat. Lähdimme yhdessä kaapeillemme jotka olivat melkein vierekkäin. Olimme myös osin samoilla luokilla. Ensimmäiseksi meillä olisi matematiikkaa. Mr Robinson on hyvä sillä hän ei välitä vaikka tunnilla olisi puhelimella. Olen siinä tunnilla Chrisin kanssa joten viestittelen usein Bean kanssa.
Matikan tunnin jälkeen oli biologiaa. Sitä tuntia vihasin sillä Nash oli sillä tunnilla eikä Chris tai Bea kumpikaan ollut. Nash on kaksivuotta vanhempi mutta hän ei läpäissyt kurssia ikinä joten käy samalla tunnilla.
Istuuduin normaalille paikalleni takarivin oikeaan reunaan ja katsoin kuinka Nash asteli luokkaan. Olihan hän komea mutta olin luvannut itselleni että en ikinä rakastuisi kiusaajaani. Hänen kirkkaan siniset silmänsä ja tumman ruskeat pitkähköt hiukset jotka hän kädellä työnsi taakseppäin. Hän oli poika joka oli suoraan sanottuna pelkkä itsekäs playeri. Hän oli pelannut suurin piirtein jokaisen tytön koulussamme. Jokaisella tarkoitan nuorempia, vanhempia , suosittuja ja ei niin suosittuja. Minua hän ei ole pelannut. Luojan kiitos. En edes halua. Ällöttää jo ajatuskin.
"Heipä hei Sam" hän sanoi. En edes vaivautunut katsomaan sillä tunsin hänet liian hyvin ja tiesin että hänellä oli naamallaan se itsehyväinen virne.
-----------------------------------------------------------------
Hei! :)
En oikee tiiä tuliks täst ekasta nii hyvä mut lukekaa vaa etteenpäi kyl se siit vie hyväks kehittyy ;) kommentoikaa, votekkaa ja kaikkee! Tuun siit aina niin iloseks ❤
