Contact

osa 2

Kirkas valo ja ihana lämpö kasvoillani. Siristelen silmiäni auki ja näen kuinka aurinko valaisee huonettani. Käännyn isossa sängyssäni selälleni katsellen valkoista kattoa venytellen. Lysähdän ja suljen silmäni hymyillen.

''Uusi päivä...valoissa päivä...mysteerinen päivä."Totean itsekseni hymyillen. Nousen istumaan sängyn reunalle katsellen ikkunasta ulos. Astelen ikkunan vierelle ja katselen kiireisiä ihmisiä, jotka kaartavat vesilammikkoja. Aurinko nousee kaupungin ylle lämmittämään tätä päivää.

Kävelen keittiöön ja laitan musiikin soimaan. Katselen eilisen olevia postia ja heitän mainokset roskiin. Keittelen nopeasti puuroa ja laittelen sitä valkoiseen syvään kulhoon. Ripottelen päälle tuoreita marjoja ja kaadan lasiini vasta puristettua appelsiinimehua. Kantelen aamupalani terassin pöydälle ja vedän lasiseinän sivulle, että näen kuinka aurinko säteilee kaupunkia. Naposteltuani aamupalani tuttu ääni soi sisältä. Astelen nopeasti puhelimeni luokse ja soittajana on Ella.

"Huomenta Ella!"

"No huomenia huomenia sinnekkin! " vastaa Ella yhtä pirteänä kuin minä ja jatkaa:"Tulisitko kaupungille?

"Voin tulla!"

"Kiva! Sama paikka, sama aika" Lopettaa Ella puhelun pienellä naurulla. Laitan valkoisen topin päälleni, siniset kuluset shortsifarkut, mustanvihreän ruututakin ja lopuksi kampaan hiukseni takuista.
Laitan astiani tiskikoneseen ja laittelen kenkiä jalkoihini ja mustat aurinkolasit silmilleni. Otan puhelimeni takataskuuni ja nappasin samalla mustan skeittilautani ja lähdin ulos.

Hyppäsin skeittilautani päälle ja otin pari vauhtia. Ihanan tuulevire kasvoillani tuo vielä enemmän hyvää oloa. Väistelen suuria vesilammikoita ja lähestyn Gramercy Parkia. Näen Ellan kaukaa kuinka hänen pitkät ruskeat hiukset liehuu tuulen mukana. Jatkamme matkaa yhdessä pienelle rampille. Monet nuoret teinit ovat myös ajatelleet tulla tänään tänne pitää hauskaa.

"Kuka toi on, joka vetää temppuja tuolla? " kysyy Ella pysähtyäänsä.

Etsin katseellani Ellan tarkoittavaa henkilöä ja havahdun hymyillen.

"Pöhkö! Se on Jesse" Vastaan nauraen. Hetken päästä Jesse huomaa meidät ja heiluttaa kättänsä merkiksi, että tulisimme hänen luokse.

" Mitäs typyt? " Kysyy Jesse meiltä, kun saavumme heidän luokse.

"Ei mitään erityistä. " Vastaan hymyillen.

Istumme Ellan kanssa skeittilautojen päällä katsoen poikia, jotka temppuilevat lautoillaansa.

"Mitä kännipää halusi eilen sulta? " Kysyy Ella iskien silmäänsä.

"Kuten yleensä humalaiset pyytää. Yhden yön juttuja."

"Hahh, just!" Nauraa Ella vastaukselleni.

"Hei Jessica! Kokeile tätä temppua! Huutaa Jesse näyttäen tempuansa, jota minun pitäisi yrittää.

"Selvä! " Otan skeittilautani ja otan vauhtia. Nousen rampia ylös ja käännyn nopeasti takaisin. Seuraavaksi pitää liukua kaiteen läpi. Hyppään kaiteelle ja kaikki menee hyvin kunnes menetän tasapainoni ja kaadun Jessen syliin.

"Sattuiko? " Kysyy Mika Ellan kanssa huolissaan.

Katson Jessen kanssa ympärillemme ja alamme nauraa.

"Näyttävästi ei." Nauraa Ella mukana. Nousemme Jessen kanssa ja otan lautani.

"Eikä! Mun laidasta irtosi rulla!" huomaan ja katselen ympärilleni.

"Se on tuolla! " Sanoo Jesse ja hakee sen minulle.

"Kiitti!" Kiitän harmissani katsellen lautaani.

"Kuules...jos mentäisi meille niin voisin korjata sun laudan." Sanoo Jesse anteliaasti ja koskettaa olkapäätäni. Hymyillen vastaukseksi.

***

"Jessica! Mä olen näyttävästi lainannut työvälineen mun yhelle kaverille. Mä en oikein pysty korjaamaan sitä nyt. Mutta jos jätät lautasi tänne ja palautan sulle sitten lautasi, kun olen saanut sen korjattua." Sanoo Jesse.

"Okei. Mun pitää mennä jo kotiin. Mutta kiitos, kun autat minua."

"Ei mitään! Ystävät auttavat toisiansa. " hymyilee Jesse minulle. Lähden ulos ja tunnen jotakin tippuvan päälleni. Katson ylös ja huomaan mustia pilviä taivaalla ja saden koveneman.

"Ei nyt! " sanon turhautuneena katsellen mustia pilviä. Alan kävellä nopeasti. Märät vaatteet alkavat tuntua epämukavilta ja kengät imevät kaiken mahdollisen veden. Tunnen kuinka kännykkäni alkaa pirisemään taskussani. Otan sen ja olen saanut viestin Ellalta.

Aloitan näpytellä puhelinta samalla ylitän kävelytietä ja säihkähdän kauheeseen ilunaan, joka tulee autosta joka kaartaa kovaa vauhtia nurkan takaa. Näen vaan auton valot. Auto ajaa kovaa vauhtia minua päin. Olen jähmehtynyt paikoilleni ja katson autoa joka ei anna armoa, vaan kylmäverisesti haluaa ajaa ylitseni. Elämä välähtää silmieni edestä kunnes.... joku. Joku työntää minut pois tieltä. Kaadun kovalle ja märälle asfatille.

Kuulen kuina auto kaahaa pois paikalta. Ääni vaan harvenee ja harvenee. Kättäni sattuu ja kirveltää. Minua huimaa ja särkee, mutta yritän katsoa tätä henkilöä, joka yrittää saada minut järkiin. Tunnen kunka sydämmeni lyö rintakehääni. Tunnen kuinka hän koskettaa kasvojani varovasti hänen sormenpäillä, mutta hän lopettaa sen nopeasti. Musta pukuinen mies katsoo minun suoraan silmiini. En näe kunnolla henkilön kasvoja. Yritän nousta, mutta henkilö työntää minut takaisin istumaan vääntäen päätäänsä kielteisesti.

Yritän kiittää tätä henkilöä, mutta sanoja ei tule suustani, olen niin shokissa. Olen täysin järkyttynyt, että voisin itkeä. Pidättelen kyyneleitäni kovalla tahdollani. Henkilö lähtee luotani ja nousen nopeasti ylös. Tunnen tuskaa ja kipua, mutta yritän nousta siltikin ylös. Nojaudun kylmään tiiliseinään ja katson häneen perään, mutta hän katoaa nopeasti yön pimeyteen. Etsin puhelintani ja näen sen murskautuneena tiellä.

''Ei voi olla totta!'' Sanon mielessäni turhautuneena ja alan kävellä kotiin. Jalkojani särkee ja näytän varmaa ohikulkijoiden mielestä humaltuneelta. Matka tuntui tuskaiselta, mutta tuttu kerrostalo häämöttää jo.

Talon valoisuus häikäisee minua ärsyttävästi. Nousin hissillä nopeasti kerrokselleni ja otin maton alta avaimet. Kauhea särky alaselässä, että voisin kiljua tuskasta. Avasin oven ja suljin sen perässäni. Kytken valot päälle ja katseeni kohtaa eteisen suureen peilin.
Ruutupaitani on mennyt rikki ja kädestäni valuu verta samoin jalastani. Olen kauttaaltani kastunut. Veri vierii jalkaani pitkin kiemurtaen.

"Ihanasta päivästä on tullu yks katastrofi." Sanon katsoa itseäni peilistä ja otan puhdistus aineet kaapista.