Contact

osa 17

Kuulen tuulettimen äänen, kun se pyörii katossa. Kuulen autojen ääniä välillä. Kuulen kuinka seinäkellon sekuntti viisari tikittää. Tunnen kauheeta päänsärkyä. Kunpa tämä särky loppuisi nopeasti. Avaan silmiäni pienesti ja räpsytän. Näköni on sumea, mutta tarkentuu nopeasti. Katseeni kohtaa ikkunan, jonka edessä on meren vihreät verhot joiden takaa tulee valoa. Onneksi verhot ovat kiinni. Aurinko pahentaisi särkyäni. En edes uskalla nousta tai liikkua. Päätäni alkaisi jomottaa ja enemmän särkeä. Ihme kyllä en ole krapulassa. Kiitos, että en ole. Täytyy nousta ja mennä ottaa särkylääke.

Nousen raihnaisesti istumaan sängylle. Särky kovenee ja laitan käteni otsalleni, josta särkee. Suljen silmäni ja nyrpistän kasvojani. Kun päänsärky on vähän hillinnyt, aukaisen silmäni. Huomaan itseni olevan alusvaatteissa. Katson huonetta. Tölkkejä ympäri kämppää ja vaatteita lattialla. Käännän katseeni vierelle olevaan. Näen Zaynin nukkuvan. Näen kuinka hän hengittää ja tatuoinit koristaa hänen rintakehäänsä. En muista mitään pahemmin eiliseltä. Mä muistan, että me varastettiin kaupasta, juostiin, katolla oleminen, spreipullot, kärryt ja klubi. Siihen filminauhani katkesi. Kauheeta! En muista mitään.

Toivottavasti en tehnyt mitään suurta virhettä mitä en voisi korjata. Käännän takaisin katseeni Zayniin. Hänellä on peitto lantion kohdalla ja hänellä ei ole paitaa päällä. Eikai me...en voi uskoa. En halua koskaan tekevän sitä jos en ole selvinpäin. Katselen ympärilleni ja yritän katsoa Zaynin puolelle lattiaa, mutta se pahentaa särkyäni. Huokaisen. Katson Zaynin peittoa. Minun täytyy tietää. Otan hänen peitosta varovasti kiinni ja vilkaisen Zayniin. Nostan sitä varovasti.

"Me ei tehty sitä, jos luulet." Sanoo Zayn käheällä äänellä.

Säikähdän, kun hän sanoo. Onneksi en alkanut kirkumaan. Tai sanotusti en ole sellainen tyyppi joka alkaisi kirkumaan. Tuntu, että sydän hyppäsi kurkkuun, kun säikähdin. Luulin hänen nukkuvan, mutta onneksi hän kerkesi sanoa jotain ennen, kun olisi ollu myöhäistä. Huokaisen helpotuksesta. Köhäisee Zayn ja pitää silmiänsä kiinni.

"Mitä helvettiä olen tehnyt?" Köhäisen ja pidän päätäni. Köhäisykin pahentaa särkyäni.

"Lyhyesti sanottuna sä riehaannuit."

Ei voi olla totta! En enää ikinä juo tai kokeile huumeita. Yritän nousta sängystä. Päätäni alkaa särkeä enemmän ja alkaa huimata. Ota seinästä tukea ja yritän saada huimaukseni loppumaan. Tunnen kuinka hiki alkaa nousta kasvoilleni. Kauhean kuuma, särky ja huimaus. Huimaus alkaa loppumaan ja kävelen varovasti peilin eteen. Hiukseni ovat sotkuiset, meikit vähän levinnyt ja ylläni on valkoiset pitsialusvaatteet.

"Niin joo! Otit kivan tatuoinin takamukseesi. Kivasti nimeni koristaa siinä." Väänähtää Zayn sängyssä virne kasvoilla. Suuni loksahtaa auki ja käännyn selin peilille ja katson takamustani. Huomaan ettei siellä ole mitään. Käännän takaisin Zayniin ja mulkaisen häntä. Hän nauraa minulle. Otan lattiasta tyynyn ja heitän häntä sillä. Etsin laukustani särkylääkkeitä ja laitan yhden pillerin suuhuni.

Kävelen keittiöön ja otan hanasta suoraan vettä suuhuni. Nielaisen ja huokaisen. Nojaudun pöytään ja suljen silmäni. En koskaan enään kokeile tai juo alkoholia noin paljon. Kauhea särky ja huimaus. Kaikenlisäksi minulla on kauhea kuuma, joka saa oloni huonommaksi.
Aukaisen silmäni ja kävelen takaisin makuhuoneeseen. Näen Zaynin makaavan vielä sängyssä selälteen. Nappaan lattialta ylleni löysän topin. Lysähdän sängylle selälleni ja huokaisen raskaasti.

"Ootko valmis?" Kysyn häneltä katse valkoisessa katossa.

"Mihin?" Vilkaisee hän minua.

"Kysymyksiini." Vilkaisen häntä myös.