Ihan sama, oot rakas

Luku 2

Lukittuaan oven Lily tulee luokseni ja istuu viereeni historiankirjansa kanssa.
-Voitko auttaa mua, sä oot hissassa paljon parempi.
-Ok, vastaan ja käsken Lilyn lukea kappaleen. Sitten käsken häntä hakemaan vihkonsa.
Sitten hän "vahingossa" pudottaa sen sängylleen ja nostaa sitä, kunnes hän suutelee minua. Hämmennyn ja vetäydyn vähän taaksepäin.
-Sori! Ei ollu tarkotus entiedämitämäajattelin-
-Lopeta.
Lily melkein purskahtaa itkuun. Mutta sitten suutelen häntä. Lily hämmentyy ja tiputtaa vihkonsa ihan oikeasti. Suljen silmäni ja nostan käteni hänen lantiolleen. Suutelemme jonkin aikaa, kunnes hän lopettaa ja hymyilee minulle. Rakastan häntä. Rakastan häntä niin paljon. Hän heittää kirjansa pois tieltä ja nousee syliini.
-Voiks jäädä yöks?
-Soitan äitille.
Soitettuani äidilleni sain luvan jäädä yöksi. Kävimme kertomassa Barbaralle, ja hän vain ilahtui. Menimme nauraen takaisin Lilyn huoneeseen, ja viimein kysyin:
-Haluuks olla mun tyttöystävä?
-No totta vitussa! Lily sanoo ja suutelee minua taas.
-Mennääks ekoille treffeille siihen pizzapaikkaan ihan lähellä? Kysyn.
-Joo mennää!
-Ei kerrota vielä kellekkää, ok? Sanon.
-Ei, jos tää ei toimi.
-Joo.

Menemme aamulla yhdessä odottamaan itälinjaa.
-Miltä tuntuu nyt, kun sulla on tyttöystävä? Kysyn.
-Ihan mahtavalta. Oot rakas.
-Niin säki.
Lily suutelee minua.
Bussi tuli, ja jäin kaipaamaan Lilyn kosketusta. Emme tietenkään voisi koskaan julkisesti olla yhdessä, mutta silti.

Tervehdys kirjoittajalta:
Joku siis vihdoin näki tän, ja anto vielä tähdenkin. Ette usko miten paljo se lämmitti sydäntä!

Muokattu 11.8.23
Hyi helvetti en tienny että pystysin olemaa noin kuvottavan yksityiskohtanen.
Poistin sen yk yk kohdan että juu

En viittiny poistaa koko tarinaa koska tää on niin suosittu, tai ainaki oli.