Ihan sama, oot rakas

Luku 3

02.00 yöllä puhelimeni värisee. Nousen hipihiljaa ylös, puen sängylle jääneen hupparin päälle ja hipsin parvekkeelle puhelin kädessä.
-Haloo? Sanon.
-Moi. Sori kun soitan näin myöhään, Lily sanoo itkuisella äänellä.
-Ei se mitää, mitä asiaa sulla oli?vastaan.
-Mun veli on sairaalassa.
-Topiko? Kysyn ja pomppaan pystyyn parvekkeella.
-Joo. Tuu tänne pliis.
-Totta helevetissä tuun, sanon matkien tampereen murretta. Lily naurahtaa.
Juoksen äänettömästi hakemaan housut ja flanellitakin hupparin tilalle. Laitan kengät jalkaan ja sanon äidille. Äiti lupaa pitää minulle yhden päivän vapaata. Sitten lähden juoksemaan niin, että jalat huutavat.

Päästyäni sairaalalle menen ensiavun odotushuoneeseen. Ennenkuin kerkeän tehdä mitään, Lily syöksähtää kaulaani.
-Sä tulit, Lily sanoo onnellisena.
-Mähän lupasin. Nyt näytät, missä Topi on.
-Se on jossain testeissä.
-Okei.
Barbara ilmestyy itkusta punaisine silmineen näkyviin kantaen kahta mukia.
-Ota tästä, Lily, Barbara sanoo.
-Olisit sanonut, että Sandrakin tulee! Barbara kiukkuaa nähtyään minut.
-Sä olit poissa ikuisuuden. Sandra tuli seittemässä minuutissa.
Hymyilen vienosti.

Reilun tunnin odottamisen jälkeen minä ja Lily lähdemme meille nukkumaan.
-Sä voit tällä kertaa nukkuu mun vieressä, sanon.
-Juu, Lily vastaa.
Menemme hipihiljaa ylös ja kääriydymme peittoon. Nostan käteni Lilyn lantiolle ja silitän tätä. Lily nukahtaa noin 5 minuutin kuluttua ja sitten nukahdan itsekin.

Herään 8.00 aamulla. Lily herää minun liikkeisiini ja sanoo:
-Huomenta.
-Huomenta, vastaan.
Stella on noussut ylös, joten päätän suudella Lilyä.
-Oot rakas, Lily sanoo.
-Niin säki, vastaan.
Nousemme ylös ja vääntäydymme aamupalalle.
Pöydässä istuu Stella, erittäin unisen näköisenä. Stella juo kahvinsa ja tirskahtaa minun sotkuisille hiuksilleni.
-Turpa kii, sanon ilkikurisesti. Äiti katsoo minua varoittavasti.
-Rauhassa, Stella sanoo nauraen.
Lily hymyilee minulle.
Haluni suudella häntä ei tunne rajoja. Hillitsen kuitenkin itseni.
-Sandra, millos aattelit hankkia itelles kumppanin?
-Äiti, lopeta, sanon.
-En, sun on aika löytää joku kissa. Kummista tykkäät, miehistä vai naisista? Vai molemmista?
-Entä jos en haluu olla kumpienkaan kanssa tekemisissä? Niinku silleen?
-Sandra.
-Moi.
-Äh, oikeesti, sun on aika-
-LOPETA. MÄ ETIN ITELLENI ENSIN HYVÄN AMMATIN JA SÄHÄN ET MUA ESTÄ.
Lily katsoo minua yllättyneesti.
-Sandra-
-Ei käy. Lily, mennäänkö ylös?
-Joo, mennään vaan.
-SANDRA!
-No mitä??
-Ihan oikeesti. Käviskö tää yks August? Se on tosi kiva poika ja-
-ÄITI, MÄ SANOIN SULLE HELVETIN MONTA KERTAA ETTÄ MÄ EN SUOSTU!
-Älä jaksa nyt, pliis.
-KYLLÄ VITUSSA JAKSAN! Sulla taitaa olla nyt korvissa vaikkua tai jotain kun et kuule tai halua kuulla. MÄ. EN. SUOSTU.
-Älä alota.
-JAA MÄKÖ TÄN ALOTIN? SÄHÄN SE TOIT TÄN KOKO ASIAN ESILLE!
-Nii mut-
-EIKÄ MITÄÄN MUTTIA!
-NYT RIITTÄÄ! SÄ MEET AUGUSTIN KANSSA TREFFEILLE MAANANTAINA JA SILLÄ SIPULI. KYSYTTÄVÄÄ?
-EN VITUSSA MEE!!!
-Lily, mee kotiin. Meiän täytyy keskustella, äiti sanoo.
Ihoan sitä tapaa, millä sana "keskustella" kirpoaa äitini huulilta.
-O-okei, Lily vastaa ja lähtee.
-Nyt ensinnäkin. Sä et oo mun yläpuolella tässä taloudessa.
-Pff. Älä oo naurettava. Mä oon kohta 17.
Stella pudistelee päätään äidin takana.
-NIIN KAUAN KUIN SINÄ OLET ALLE KAHDEKSANTOISTA, SINÄ OLET MINUN JA ISÄSI VALLAN ALLA.
-SÄ JA ISKÄ ETTE SAA PAKOTTAA MUA KENENKÄÄN KANSSA YHTEEN! EI ME OLLA ENÄÄ MISSÄÄN TUHATKASISATASILLA!
-Rauhoitu, rakas.
-EN! Sanon ja rynnistän pihalle. Juoksen ja juoksen, kunnes saavun tuttuun metsään. Samoan jonkin aikaa ja löydän rantaan. Istahdan kalliolle.
Bzzz bzzz
Puhelimeeni tulee viesti.