Ihan sama, oot rakas

Luku 7

-Miten vitussa sä pääsit tänne? Kysyn äidiltäni suojaten Lilyn päätä käsilläni.
-No mieti, et sammuttanu FamilyLinkkiä. NYT. KOTIIN.
Yhtäkkiä Stella pamahtaa sisään ja huokaisee.
-Et kai sä vaan-
-Stella kertoi mulle kaiken. Äiti sanoo ja avaa kätensä, luullen että ryntään halaamaan.
-Mikset kertonu? Äiti kysyy.
-Totta kai sinä ja Lily saatte olla yhessä, äiti sanoo.
-Täh? Meille jankutettiin, että kissojen ja koirien välinen suhde oli kiellettyä, Lily sanoo vihaisesti.
Muistan, kun kuulin tuon äänensävyn ensimmäistä kertaa.

Flashback vuoteen 2018
Aloitetaan ihan alusta.

24.4.2018
-Apua! Pikkutyttö huutaa palavan rakennuksen sisältä. En ajattele, jalat vain vievät kohti rakennusta, juoksen portaat ylös ja käsken tytön juosta ulos.
Juoksen itse perässä, kunnes kattoparru rysähtää jalkani päälle.
-ÄÄÄAAH! Huudan. Yritän päästä ylös, mutta kattoparrun palanen on jäänyt jumiin seinän ja ison kirstun väliin. Potkin ja vääntelehdin, kasvoni palavat.
Viimein, liekki sammuu, kun käteni ja jalkani ovat palaneet. Osa kaulastanikin on palanut. Näen edessäni jonkun hahmon, joka koskettaa minua. Isoisä.
-Pidä huoli itsestäsi, hahmo sanoo ja häipyy savuna ilmaan.
Nousen pystyyn, ja huomaan kattoparrun olevan poissa. Hoipun isän luokse, ja sitten pimeni.

Sairaalassa 25.4.2018
Herään Lilyn ääneen.
-Nyt sinä viet hänet tarvittaviin testeihin ja KAIKKEEN! MINÄ. MAKSAN. Lily huutaa.
-Mä oon elossa, sanon ääneen.
-Sandra omg miks menit siihen palavaanrakennukseenonkskaikkiok?
-On, nyt kun oon elossa, nauran.

End of flashback
Takaisin vuoteen 2023.

-Se oli meidän keksimä juttu, Stella sanoi. Tai siis äidin ja Lilyn isän.
-Vittu mikä paskaperse, Lily tuhahtaa.