Quasar Inn

Tehotiimi!

Useita tunteja kestänyt akwardi hiljaisuus vallitsi aluksessa. Vain matala tasainen koneiden humina täytti kaikkien korvat.

Kukaan heistä ei ollut ollut tarpeeksi sosiaalinen avaamaan suutaan kolmen tunnin lennon aikana kertaakaan.

Lopulta kuitenkin yksi heistä hyväksyi karun totuuden, että heidän olisi pakko tutustua jos halusivat että liksa juoksee.

"Jooooootennn... Mistä te ootte?"
Aloitti tummatukkainen yksilö, jonka hiuksissa oli purppurainen sävy.

Tämän yksilön nimi oli Rio Jumpsceer, ja häntä ketutti, koska aikainen aamu. Hän ei ollut edes kerennyt meikata.

Yksilöllä oli päällään vain musta löysä huppari ja tumman siniset cargo housut. Hän kiitti taivaallista yliolentoa mikä ikinä se sitten olikaan siitä, että hänen hiuksensa olivat aina kovin itsenäisen suorat, joten ne eivät näyttäneet nytkään erityisen sekavilta. Lyhyet hiukset on kyllä poikaa, se on pakko myöntää.

Hetken jatkui taas painostava hiljaisuus, joka lisäsi Rion ketutusta.

"Puhukaa nyt joku saatana!" Rio näki parhaaksi tokaista.

Tuo likaisen blondi nuori mies olkapäihin ulottuvilla hiuksilla tuntui sanovan jotain, mutta mumisten hiljaa.

"Puhu kovempaa!" Rio kehotti turhautuneena.

Harmi vain, ettei Rio tajunnut tuon nuoren miehen nukkuvan. Grit Hiallister rakasti nukkumista, ja hänen herättämiseen vaadittaisiin vähintään kolme meteoriittia.

Kun Rio viimein luovutti Gritin herättämisen suhteen, hän siirtyi seuraavaan uhriin.

Poika jolla oli shokkisiniset hiukset vaikutti kiinnostavalta, mutta tämä ei vaikuttanut kamalan kiinnostuneelta Riosta.

19-vuotias mielummin selasi puhelintaan vastamelu nappikuulokkeet päässään kuin sosiaalisoitui. Tottapuhuen hän mielummin hyppäisi mustaan aukkoon kuin sosiaalisoituisi.

Mutta tätä erää Rio ei aikonut hävitä. Hän nousi ja marssi pojan luo mätkäisemään löytämällään Andromedalaisella kolme vuotta vanhalla sanomalehdellä päähän.

"Au mitä vittua?!" Poika otti kuulokkeensa pois ja katsoi Rioa pisteliäästi.

"Mä tuun hulluks jos tää hiljaisuus jatkuu vielä sekunnin. Sitä te ette halua." Rio varoitti.

Rio puhui aivan kokemuksesta, kerran lukiossa hän oli joutunut karanteeniin harvinaisen ärhäkän flunssan takia, ja sinä aikana hän onnistui keittämään kattilassaan sellaisen sopan, että talo piti evakuoida säteilyn vuoksi.

"No okei mitä sä haluut?!" Sinitukka jupisi, mikä oli varsin vaikuttavaa, sillä yleensä hän ei totellut ilman väittelyä.

"Esittäydy. Mä olen Rio Jumpsceer." Rio totesi ja istui pojan viereen.

"Ööh oon Niander?" Poika vastasi nopeasti ja vilkuili kokoajan puhelintaan.

"Cool. Kai ne järjestää meille siel jotkut mega tervetuloa bileet?" Rio enemmänkin pohti.

"En tiiä ei kiinnosta."

Rio näytti siltä, että hänen korvistaan tulisi kohta savua.

Seuraava välikohtaus sisälsi pienen kärhämän ja erittäin loukkaavan sananvaihdon, mutta pelastavana enkelinä porukan neljäs yksilö, tumma nuori nainen pitkillä rastoilla nutturalle nostettuna tuli keskeyttämään riidan.

"Hiljaa, jooko? Toi äijä nukkuu, ei herätetä sitä." Meana Sars niminen typykkä tokaisi heille ketutusta äänessään.

"Voi kamala, mua niin pelottaa jos tommonen Blondi emo suuttuu mulle..." Rio vastasi riitaahaastavasti.

"Sä olet itsekin vitun emo, mäntti!" Niander puuttui asiaan.

Niander meinasi saada nätisti kuonoonsa, mutta Meana tarttui Rion ranteesta. "Nyt loppu, molemmat. Ette sano yhtään. Mitään." Hän läksytti.

Ah että kuinka hyvin alkoikaan heidän yhteinen seikkailunsa. Loput ajasta aluksessa vallitsi hiljaisuus ja kireä ilmapiiri, joka ei tuntunut Gritin unta liiemmin haittaavan. 

Kun alus sitten laskeutui kaupungin avaruus asemalle, hiljaa porukka poistui paikalta unohtaen meidän blondin emon sinne nukkumaan.

Kolmisin he suuntasivat hotellille halki kirkkaita valoja täynnä olevan hämärän kaupungin.

Ovella Meana oli saada sätkyn kun huomasi elämänsä ensimmäisen alienin hotellivirkailijan paikalla.

Olento muistutti etäisesti meduusaa jolla oli kädet. "Miten voin auttaa?" Se kysyi, ja Meanasta tuntui, kuin hän trippaisi.

"Huone neljälle- eikun hetkinen-?" Rio ryhtyi laskemaan. "Puuttuuko yks vai onko mulla paska muisti?"

"Se Blondi emo!" Niander muisti. "Se jäi sinne alukseen!"

"Voi *paljon kiroilua*" Rio parkaisi. "Toisaalta, tarviiko meidän välittää?" Hän tajusi suollettuaan koko kirosanojen kirjonsa.

"Ei, eipä tarvii." Kuului huvittunut ääni heidän takaansa. Grit oli kuin olikin päässyt aluksesta pois elossa.

Mies asteli hotellivirkailijan luo huomattavasti rennommin, kuin muut. Häntä ei vaikuttanut toisen hyytelömäisyys liikuttaa. "jep neljälle huone." Tuo sanahti. "Saako täällä polttaa?" Hän lisäsi heti perään.

Hotellivirkailija kohautti lonkeroitaan. "Syy näyttää teille tien. Seuratkaa häntä." Meduusa totesi ja viittasi violettiin humanoidiin joka vilkutti heille pirteästi samalla kun hyytelöpää antoi avainkortit heille.

Syy oli varsin puhelias alien. Hän selitti niin paljon, että tottapuhuen kukaan neljästä ei pysynyt perässä. Ainoa joka sai kiinni edes sen, että Syy oli juuri tullut Andromedalta tänne ja oli kovin kiinnostunut ihmisistä, oli Meana, mutta hänelläkin oli vaikeuksia pysyä perässä.

Kun heidät oli viimein vapautettu puhetulvan kourista varsin mukavan oloiseen hotellihuoneeseen, koko porukka näki parhaaksi mennä suoraan nukkumaan, koska lento oli alkanut aikaisin.

Täällä kello oli kahdeksan illalla, kun taas Amerikassa, josta he lähtivät, kello oli kutakuinkin seitsemän aamulla.

Onneksi työt alkavatkin vasta huomenna, joten he voivat levätä nyt hetkisen, ennenkuin pitää ruveta kyyläämään asiakkaita.