Minä + sinä = ?

vihdoin kotona

Herätessäni näen samat valkoiset seinät ja huokaisen. Olisipa tämä ollut unta, mutta pääsen nyt kotiin. Äiti tuli ovesta sisään ja toi samalla aamupalaa huokaisin uudestaan. "hei kulta, toin sinulle aamupalan. Kun olet syönyt, saamme lähteä kotiin, mutta sinun pitää levätä." katson äitiä. Mitä hän sanoi, on vähän loukkaavaa. "Ei minulla ole nälkä haluan vain kotiin, miksi minun pitäisi levätä, kun minulla ei ole mitään vikana?" Äiti työnsi ruuat eteeni ja antoi ruokailuvälineet käteeni. "Äiti voisitko lähteä huoneestani niin kauaksi kun syön. tunnen itseni muuten epämukavaksi" Äiti vähän epäili, mutta lähti pois huoneesta.

kyllä, tiedän minun pitäisi syödä, mutta en vain pysty syömään aamuisin, aina tulee hirveän huono olo. heitin ruuan taas vessanpönttöön ja otin samalla puhelimen sängyn luo. Katsoin tekstiviestejä

John: huomenta minkä oloinen olet? saanko tulla katsomaan sinua, kun olet kotona?

öö mitä minä sanoisin, John kuulostaa ihan siltä, että olisin hänen tyttöystävänsä. En vastaa mitään, päässäni liikkuu vain yksi ajatus "haluan kotiin". Äiti tulee 15 minuutin päästä huoneeseeni taas, mutta tällä kertaa hänellä on vaatteeni. "Tässä voit vaihtaa uudet vaatteet, sen jälkeen lähdetään kotiin."

menin vaihtamaan äitini antamat vaatteet. Hän oli tuonut harmaat lökärit ja niihin matching hupparin. laitoin vaatteet päälle ja lähin hakemaan puhelinta ennen lähtöä.

Automatka tuntui kestävän ikuisesti, maisemat jatkuivat ja jatkuivat. Lopulta näin talomme ja naamalleni tuli hymy. Vihdoin perillä! sisälle päästyäni lähdin huoneeseeni hakemaan kirjoja, koska en saa tehdä muutakaan. tuli vain mieleen olen jo lukenut kaikki kirjani, jotka omistan, mitä teen en saa lähteä kotoa. en puolla hyväksikäyttöä, mutta laitan viestiä Johnille.

Kie: päivää John. jos haluat nähdä minut sinun pitää ensin tehdä jotakin.

John: noh mitä minun pitäisi tehdä, jos haluan nähdä sinut?

Kie: käy hakemassa kirjastosta tällaisia kirjoja, kun It starts with us, They both die at the end ja The seven husbands of Evelyn Hugo.

John: selvä. nähdään tunnin päästä.

menikö tämä oikeasti läpi? tämä tuntuu oudolta, niin kuin olisin tehnyt jotain väärin. odotellessani siivosin huonettani, koska en tiedä haluaako John tulla sisälle. huoneeni on pieni, mutta tosi söpö, sellainen Pinterest söpö. huoneessani oli iso pehmeä sänky, valkoinen verkkokeinu, meikkipöytä, jonka vieressä oli valkoiset Ikean seinähyllyt ja minulla on seinän sisälle rakennettu vaatekaappi.

ovikello soi katsoin kelloa ja se oli 14.05. Lähdin ovelle päin, mutta kunnes olin ovella äitini oli avannut oven jo.

"moi Kie. Toin kirjasi." John katsoi äitini takaa minua. Äitini katsoi minua, kunnes kutsui Johnin sisälle ja lähetti minun huoneeseeni. "Kie mitä ihmettä sanoin sinulle, että tarvitset lepoa ja sitten kutsut tänne poikia." "Äiti hän toi minulle vain kirjoja itse sinä kutsuit hänet sisälle. lähden huoneeseeni moikka." Lähdin kävelemään huonettani kohti. "Taidat pitää kirjoista huoneesi perusteella. Laitoin uudet kirjat pöydällesi." John kävi huonettani läpi. katsoin pöydällä olevia kirjoja ja en löytänyt mistään kirjaston merkkauksia. Mitä oli John ostanut minulle nämä kirjat? " Joo kiitos kirjoista. Et tainnut olla koulussa, koska koulu tunnit eivät ole vielä loppunut." Oli pakko sanoa jotain Johnille. hän katsoi vieläkin tavaroitani ja sanoi "Joo en jaksanut mennä tänään kouluun, valvoin eilen kauan, odottelin viestiäsi."

"Näin viestisi vasta aamulla, menin eilen aikaisin nukkumaan. haluatko kirjoistani jotain" Miltäköhän Johnista tuntui, kun en vastannut ja miksi odotti vastaustani noin kovasti? "Noh jos saisin yhden suudelman, oltaisiin tasan." katsoin Johnia ja mietin mitä sanon en halua satuttaa Johnin tunteita. "Mietin kyllä enemmän haluatko kirjoista rahaa." Huomasin Johnin huokauksen "En halua mitään, mutta minun pitää lähteä. Nähdään koulussa." John käveli ovesta ulos. kävelin ikkunan luo, jotta näkisin vielä Johnin. hän käveli moponsa luo ja ennen kun laittoi kypärän päähän, hän vilkaisi ikkunaani ja minä vilkutin hänelle. John laittoi kypärän päähän ja ajoi pois.

kävelin hakemaan uudet kirjani ja päätin aloittaa lukemista It start with us. otin hyvän asennon keinussani ja avasin kirjan. kirjan välistä tippui paperinpala.

Rakas Kie

En tiedä koska löydät tämän kirjeen, mutta Olet minulle kuin ilmaa. En voi elää ilman sinua. haluan olla kanssasi, kunnes kuolema meitä erottaa. Eikö sinua väsytä juosta päässäni 24/7. Odotan sinua tänään rannalla, jos tulet kerrot samalla vastauksesi tykkääväni minusta mutta jos et tule ymmärrän kyllä. tule jäätelökahvilan eteen kello 21.30 nähdään siellä.

Tämä on ihanaa, mutta samalla ihan kauheaa. Olen tuntenut Johnin vain neljiä päivää. En tiedä pitäisikö mennä? Tiedän, minun on pakko mennä, mutta miten? Äitini ei päästä ihan varmasti minun mennä, koska minun pitää levätä. Menen ikkunasta, palotikkaat ovat ikkunani vieressä.

Laitoin paperipalan puhelinkuoren taakse. luin kirjastani 10 kappaletta ja sen jälkeen lähdin suihkuun. Tulin suihkusta hiuksissani pyyhe ja vartaloni ympäri pyyhe. Etsin vaatekaapista vaatteita mitkä voisin laitaa illalla rannalle. säätiedotuksen mukaan vaikka olikin syksy ulkona kello 21.30 oli vielä 23 °C, joten päätin laittaa mustan mekon mustilla sukkahousuilla ja sen päälle nahkatakin. En unohtanut tärkeämpää osaa asusta aurinkolaseja. istuin meikkipöydän ääreen ja laitoin ripsaria ja vähän huulipunaa. En käytä paljon meikkiä, vaikka huoneeni perusteella uskoisi, laitoin vielä Victoria's secretin hajuvettä.

Äitini huusi alakerrasta "Kie tule syömään iltapalaa!" Ei äitini voi nähdä minua tällaisena, pakko lähdeä 20 minuutin päästä. "En jaksa väsyttää tosi paljon menen nukkumaan öitä!" "Selvä. Kie et mene vielä huomennakaan kouluun. Älä laita herätystä!"

Onneksi uusi oveni menee sisältä päin lukkoon. Laitoin oven lukkoon ja avasin ikkunan. Otin ennen lähtöäni vielä laukun missä oli rahaa, puhelin, kuulokkeet ja avaimet varmuuden vuoksi. lähdin palotikkaita alas ja lähdin kävelemään kauppaan päin.