57. pers-Karin paluu

707 48 58
                                    

Ollin pov:

"Mennään sinne kauppaan vähä myöhemmin. Nukutaan päikkärit ekaks", mutisin Aleksille väsyneenä. "Kelpaa mulle", hän vastasi samalla energialla.

Istuimme bussin takaosassa. Aleksi istui puoliksi sylissäni ja piti jalkojaan reisieni päällä. Silitin tämän kylkeä hitain vedoin. Psykologian kirjoitusten jälkeen päässäni ei liikkunut juuri mitään. Ylihuomenna olisi vuorossa sitten matikan eväsretki. Ihanaa vai mitä?

(en taaskaan tiiä vittuakaan et voiks niit olla näin lähekkäisinä päivinä mutta let's deal with this 🤝)

Haukottelin, mikä sai Aleksin haukottelemaan, mikä taas sai minut haukottelemaan uudestaan. Naurahdimme. Nojauduin suutelemaan Aleksia. Hän vastaili rauhallisiin suudelmiin samassa tahdissa.

"Hankkikaa homot huone!" Jostain bussin etuosasta kuului. Erkanimme kummankin naurahtaessa. Tämä ei nimittäin ollut ensimmäinen, eikä varmastikaan viimeinen kerta kun meitä homotellaan julkisesti. Emme jaksaneet enää välittää. Tosin homofoobikot kyllä jaksoivat! Kuittia on kuultu... Keskittyisivät omiin asioihinsa.

Painoin STOP-nappia ja suukotin vielä Aleksia poskelle. Hän nousi sylistäni vähän ennen kuin bussi pysähtyi. Kävelimme ulos ja jatkoimme matkaa kotia kohti, käsi kädessä, kuten aina.

-

"Mennää sit heti nukkuu", huokaisin riisuessani takkiani eteisessä. "Äläs nyt vielä mee", kuului olohuoneesta. Käännähdin välittömästi äänen suuntaan tunnistaessani sen.

"Isä", töksäytin säikähtäneenä. "Poika", hän vastasi ja ilmestyi nurkan takaa eteeni. Hän oli ruskettunut Espanjassa. Ääni oli juuri se sama, mutta olemuksessa oli jotain uutta. Mies oli jotenkin rennompi ja huolettomampi.

"Mit- Miten sä? Millon-Miks?" Haastattelin hämmentyneenä pelkkien kysymyssanojen kanssa. "Mä tulin joku tunti sitten. Äitis ei tiedä vielä", isä kertoi ja levitti kätensä halin merkiksi.

En tiennyt, olisiko minun pitänyt halata takaisin vai alkaa huutamaan päin naamaa siitä, kuinka hän melkein pilasi elämäni. Sen jälkeen pilasi äidin elämän.

Olin kuitenkin niin hämmentynyt, etten kyennyt tekemään muuta kuin seisoa paikallani ja antaa isän tulla halaamaan. Ilmeeni oli varmasti järkyttynyt edelleen. Mielessäni vilisi kysymyksiä.

"Moi Aleksi", hän tervehti. Olin unohtanut hänen seisovan takanani. "Moi", Aleksi vastasi varautuneena. Muistin mitä hän sanoi Aleksista vuosi sitten. "Mitä teille kuuluu?" Isä kysyi lempeästi. Astuin kauemmas.

"Miten sä kuvittelet voivas tulla tänne kaiken sen jälkeen?!" Kivahdin. Karin ilme muuttui hämmentyneeksi. "Olli... Mitä sä-" "SÄ YRITIT EROTTAA MEIDÄT VÄKISIN! SIT SÄ LÄHIT JA JÄTIT ÄITIN! SE ON OLLU IHAN VITUN RIKKI SUN TAKIA!" Kiljuin täyttä kurkkua ja singahdin yläkertaan.

Tömistelin portaat yläkertaan kuin mikäkin uhmaikäinen kakara. Aleksi seurasi minua astetta rauhallisemmin huoneeseeni ja sulki oven perässään. Nappasin sängyltäni kaikki neljä tyynyä ja viskoin ne pitkin huonettani kihisten raivosta.

Yllätyin hieman itsekin reaktiostani. "Saatanan pers-Kari!" Sihisin hiljaa purren hampaitani yhteen. "Olli rauhotu", Aleksi käski. Viskasin viimeisenkin tyynyn nurkkaan ja istahdin sängyn reunalle. Painoin kasvoni käsiini ja pörrötin hiuksiani hermostuneena.

"Hengitä."

Hengitin syvään muutaman kerran. En tiedä, miksi höyrähdin yhtäkkiä niin pahasti. Nostin katseeni edessäni seisovaan Aleksiin ja vedin tämän hajareisin syliini. Rutistin häntä tiukasti itseäni vasten ja hautasin pääni hänen kaulaansa.

"Mä tiedän että te ette eronnu toisistanne hirveen hyvissä väleissä. Ehkä sun silti kannattais kuunnella mitä sil on sanottavana. Mulla ainakin tuli semmonen tunne et se on oikeesti muuttunu siel Espanjassa", Aleksi selitti rauhallisesti ja silitti hiuksiani. Nostin katseeni.

"Mmmh..." Mumisin vastaukseksi. "Sun pitää nyt keskittyy kirjotuksiin, mut sun täytyy silti selvittää välit isäs kans. Muuten sun ylihuominen matikka menee vituiks", dj järkeili. "Nii..." Huokaisin.

"Kaikki järjestyy", hän viimeisteli katsoen minua suoraan silmiin. Rakastin hänen silmiään. Sain edelleen perhosia pitkistä katsekontakteistamme. Silmäni painuivat kiinni suudellessani Aleksia.

Kaikki järjestyy.

Hemmetin pers-Kari.

Kunnes sammutaan 2 || oleksiOnde histórias criam vida. Descubra agora