Kunnes sammutaan 2 || oleksi

80. peruttu

Ollin pov:

"Ihana", mä kuiskasin Aleksille ennen kun mä suutelin sitä. Me oltiin päästy keskemmälle sänkyä ja saatu peittoa revittyä meidän päälle. Me vain maattiin siinä, kosketeltiin toisiamme ja vaihdoimme satunnaisia suudelmia.

Me molemmat säpsähdettiin, kun yhtäkkiä joku repäisi huoneen oven auki. Paniikissa mä vedin peittoa paremmin Aleksin päälle peittääkseni sen paikat, kun mun huoneeseen saapasteli kokonainen apinalauma.

"Jätkät hei ihan oikeesti!" Aleksi ärähti. Mun ilme oli taas se ikoninen tonninseteli.jpg, kun mä huokaisin turhautuneena. Tommi, missä sä olet kun sua tarvitaan?

"Joo muuttakaa vaan kaikki tänne!"

Seuraavana aamuna:

Mä havahduin unestani siihen, kuinka mua palelsi. Mä yritin havitella ensin peittoa ja sitten Aleksia, vain huomatakseni hetken päästä molempien lojuvan toisella puolella sänkyä. Se tyytyväisesti nukkuva pikkuperkele oli taas varastanut peiton itselleen.

"Allu..." Mä murahdin sille unisena ja sukelsin peiton sisään. Mä vedin sen kaikilla raajoillani kiinni itseeni ja jatkoin uniani.

tunnin päästä...

Mä heräsin uudelleen häiritsevään ääneen. Tällä kertaa se ei ollut herätysääni, jota mä olin tottunut kuulemaan aika monta vuotta mun elämästä. Se taisikin olla puhelimen soittoääni.

"Olli! Sä makaat mun luurin päällä", Aleksi herätteli mua ravistellen. "Jollain on mulle asiaa", se havainnollisti. "Ei ole", mä mutisin ja vaihdoin asentoa.

"Haluutsä et mä tökin sun kylkee mun jäisillä varpailla?" Se kysyi avuliaasti. Mun ihokarvat nousi pystyyn pelkästä ajatuksesta, ja mä päätin ystävällisesti siirtyä pois Aleksin puhelimen päältä. "Kiitos."

"Kuka?" "Mummi." "Älä mee. Tuu lämmittää mua", mä pyysin siltä silmät edelleen kiinni. "Okei", se myöntyi ja istahti sängylle sängynpäätyyn nojaten. Se vastasi puheluun ja mä asetuin sen jalkojen väliin vatsalleni jatkaen torkkumista. Allu silitteli mun hiuksia ja käsiä juorutessaan mumminsa kanssa.

one eternity later

"Joo. Samoin, moimoi", Aleksi huikkasi lopettaessaan puhelun. "Viimein", mä huokaisin ja otin paremman asennon silmät kiinni. "Olli hei, kello on jo yli kakstoista. Alas nousta jo", se herätteli.

"Sitä paitsi mä tarviin läppärin tuolta pöydältä", se jatkoi. Mä avasin silmäni ja vilkaisin sitä. "Ai ton pöydän minkä päällä sä eilen sait mul-" "Olli!" Allu ärähti hymähtäen ja läpsäisi mua käsivarteen.

"No muistathan sä!" "No muistan muistan", se virnuili. Se painoi suudelman mun huulille ja käänsi mut alleen sängylle. Mun kädet liukui sen selältä perseelle suudelmien vaihtuessa. Hetken päästä se kuitenkin erkani ja nousi mun päältä.

"Alluuu!" Mä protestoin närkästyneenä kun se potki peittoa päältään. Mä yritin vielä saada siitä ja sen perseestä tarttumapintaa ennen kuin se häippäisi sängystä kokonaan. Mä sain pidettyä kaksin käsin kiinni sen perseestä (niinku chachacha), mutta sitten se räpiköi ylös.

"Olli!" Se tuhahti huvittuneena ja saapasteli kirjoituspöydän ääreen. Mä huokaisin ja rojahdin takaisin makuuasentoon hylättynä. "On se julmaa..." Aleksi puhahti huvittuneena avatessaan läppärinsä.

Käynnistellessään konettaan se sai housut ja hupparin päällensä. Mä kaivoin kännykkäni esille ja aloin avaamaan snäppejä, kuten aina.

"Mitäh...?"

Mä havahduin Aleksin hämmennykseen. Mä vilkaisin sen suuntaan nähdäkseni sen tuijottavan läppärinsä näyttöä suu vähän auki.

"No? Mitä nyt?" Mä kyselin. Mun mieleen palasi se edellinen keissi, kun Aleksi oli saanut tiedon opiskelupaikastaan. Siksi mä halusin, että se kertoisi mulle tämänkin jutun heti, nyt. Hetinyt. Aivan ensitilassa.

"Mä...ööhh..." Se takelteli huolestuneena edelleen näyttöä tapittaen. Se alkoi panikoida, ja viimeistään nyt mä halusin tietää, mikä sen ajoi tuohon tilaan.

"Mun opiskelupaikka on peruttu", se töksäytti lamaantuneena. Täh?

Mun aivot prosessoi asiaa. "Täh? Sä sait sen jo", mä sain suustani.

"Ei tää voi olla totta", Aleksi huokaisi itkuisen kuuloisena, nousi ylös tuolilta ja paineli ulos huoneesta. Mulla kesti hetki tajuta sen lähteneen, ennen kuin mä sain jalat alleni.

Mä nappasin lattialta käsiini ensimmäiset housut ja hupparin mitkä mä löysin. Mä kipitin alakertaan pikavauhtia Aleksin painellessa jo pihalle. Mä huokaisten kiskoin kengät jalkaan ja syöksyin sen perään.

Aleksi käveli pihatietä vauhdilla eteenpäin. "Allu venaa nyt!" Mä huusin sille. Taivas näytti yhtä synkältä kuin Aleksi pikakävellessään pois. Mä juoksin sen kiinni ja laskin mun käden sen harteille, ettei se enää pakenisi. Se hidasti tahtia.

"Mitä vittua mä oon tehny väärin?" Se ulvahti purskahtaessaan itkuun. "Rakas..." Mä huokaisin ja pysähdyin halaamaan sitä lujasti. Sen itku vain koveni sen rutistaessaan mun hupparin kangasta nyrkeissään.

Mä tartuin sitä käsivarsista ja katsoin sitä suoraan sen itkuisiin, punaisiin silmiin.

"Sun täytyy soittaa sinne."

Aleksi pyyhki naamaansa hupparinsa hihaan. Se käytti hetken kerätäkseen itsensä, ennen kun sai sanoja suustaan.

"Sä oot oikeessa. Mä soitan sinne."