/𝒀𝒐𝒖 𝑨𝒓𝒆 𝑻𝒉𝒆 𝑴𝒐𝒐𝒏, 𝑴𝒚 𝑮𝒖𝒊𝒅𝒊𝒏𝒈 𝑳𝒊𝒈𝒉𝒕/

𝑳𝒖𝒌𝒖 𝟏

Henrik herää sekavana vieraasta sängystä. Hän avaa varoen silmänsä, sillä hänen päätään särkee ja vatsassa velloo. Mies sulkee heti silmänsä, ja nostaa kätensä tulikuumalle otsalleen.

Eilinen taisi hänen osallaan mennä hieman yli...

Henrik oli mennyt ystävänsä ja työkaverinsa Ainon ja hänen poikaystävänsä Tuomaksen kanssa clubille viettämään iltaa ja juuri alkanutta viikonloppua. Pienessä hiprakassa he olivat saaneet mahtavan idean kutsua porukkaan muutaman muunkin.

Henrik ei muista ajasta oikein mitään, eikä varsinkaan sitä, miten hän on päätynyt vieraaseen taloon. Tämä ei ole hänen talonsa, eikä Ainon tai hänen poikaystävänsä...

Hän vain haluaisi jäädä sänkyyn makaamaan ja kytemään krapulaansa pois, mutta ei hän voisi... Karpulaisen miehen ajatukset keskeyttävät jostain päin taloa kuuluva kolahdus. Henrik värähtää hieman, avaten hiljalleen silmänsä ja istuen sängylle. Hänen päässään jyskyttää, kun hän nousee hieman horjuen lämpimästä sängystä.

Mies mumisee ja irvistää hieman, mutta saa pidettyä tasapainonsa. Hän lähtee kävelemään kohti ääntä, raapien hieman takaraivoaan.

Entä jos siellä odottaakin joku kuuma, blondi vihreä silmäinen nainen.. Ties mitä he voivat olleet tehneetkään yön aikana..

Henrikin yllätykseksi keittiöstä löytyy noin vähän yli kaksikymppinen mies, ruskeilla hiuksilla ja silmillä. Hänellä on päällään vain shortsit ja hihaton, jotka korostavat hänen 'iskä kroppaansa'. Miehen parta ja sotkuiset hiukset näyttävät yllättävän... Söpöiltä.

Mies ilmeisesti kuulee Henrikin kävelevän hänen luokseen, sillä hän kääntää ystävällisen katseensa kohti häntä.

"Jaha, unikeko vihdoin heräsi." Hän sanoo, naurahtaen hieman omalle jutulleen.

"J-Joo, heh.." Henrik vastaa hieman nolona. Kuka helvetti tuo mies edes on?! Vaikka Henrik yrittää muistella eilisiltaa parhaansa mukaan, ei hän yhdistä tuota miestä mihinkään illan tapahtumiin.

Mies - jonka nimi on Janne- katsoo Henrikiä hetken, ennen kuin hymyilee hieman. "Kahvia? Särkylääkettä? Tai muuta aamupalaa?" Hän luettelee.

Henrik oli melkoisessa kunnossa eilen, kun Janne toi hänet kämpilleen.

Hän pian huomaa miehen ihmettelevän katseen, joten hän päättää esitellä itsensä uudelleen. "Suistovaara Janne, jos et muista." Mies sanoo, nojaten selällään keittiön kaappiin.

"Wikström Henrik." Henrik vastaa takaisin, yrittäen vääntää kasvoilleen hymyä, josta kuitenkin syntyy enemmän mielipuolinen virne kuin ystävällinen hymy.

"Ai kuten se kansanedustaja?"
"Ei se. Sama nimi mutta ihan eri tyyppi."

Jannen suusta pääsee pieni naurahdus. "Ja voisin ottaa lääkkeen.. Ei tälläistä hedaria ole hetkeen ollut."

Janne hymähtää hiljaa, ja kääntyy ilmeisesti lääkekaapille. "Mä uskon. Sulla meni vähän yli eilen." Janne toteaa huvittuneena, antaen Henrikille särkylääkkeen ja lasin vettä.

"Et taida muistaa mitään eilisestä, am I right?" Janne kysyy, istuen pienen keittiön pöydän ääreen, pyytäen Henrikinkin istumaan.

"En oikeastaan.. Muisti alkaa pätkiä siinä kohdassa, kun kutsuttiin sinne lisää porukkaa." Mies huokaa hieman nolona, nielaisten lääkkeen ja huuhdellen sen alas kylmällä vedellä.

"Okei.. No mä voin virkistää sun muistia jos haluat." Janne vastaa, ottaen hörpyn höyryävästä kahvistaan. "Mhm.." Henrik vain mumisee, nyökytellen päätään.

"No, olin yksi niistä, jonka te kutsuitte sinne. Olen siis Ainon kaveri, mutta ei jutella enää niin paljoa kuin nuorempina." Hän aloittaa, silmäillen edessään istuvaa toista miestä.

Henrik rypistää hieman kulmiaan. Ainon vanha kaveri..? Hän ei muista muita kuin jonkun Jeminan... Mutta tuo ei anakaan ole se.

"Aino halusi olla Tuomaksen kanssa kahdestaan tämän yön, eivätkä jaksaneet ottaa sua niitten kämpille.. Ties mitä heikin ovat tehneet. Ne ei myöskään halunnut jättää sua yksin, joten pyysivät minua pitämään susta huolta, kun en ollut kuin pienessä hiprakassa. Lähdettiin vähän niiden jälkeen."

"Ha ja ai niin! Juttelit mulle sen koko matkan jostain helvetin lemmikki kilpikonnasta." Janne naurahtaa, virnistäen hieman. Henrikin poskille leviää nolostunut ilme, ja hän kääntää katseensa pois.

"Noh, kaiken sen jälkeen toin sut kämpille, ja laitoin nukkumaan. Nukuttiin samassa sängyssä, eihän se haittaa?"

"Ei se haittaa. Eikai me tehty mitään.. Mitään sopimatonta?" Henrik lopulta kysyy, vilkuilleni hieman Janneen päin.

"Ei tietenkään, ainakaan mitään intiimiä. Tai no, kyllä me vähän halailtiin, mutta se loppui aika äkkiä kun simahdit."

Henrik vain nyökkäilee päätään hiljaa, silmäillen Jannea ja hänen kotiaan vihertävillä silmillään.

-------------------------

Sanoja: 610

Nonniin, uusi tarinahan se täällä. Toivon, että tämää idea ei ole aivan tuhoon tuomittu, ja että tämä saisi edes joitakin muite lukioita kuin vain Torttiksen (moi)

Määm, toivottavasti piditte, nähdään sitten seuraavan luvun parissa👍