/𝒀𝒐𝒖 𝑨𝒓𝒆 𝑻𝒉𝒆 𝑴𝒐𝒐𝒏, 𝑴𝒚 𝑮𝒖𝒊𝒅𝒊𝒏𝒈 𝑳𝒊𝒈𝒉𝒕/

𝑳𝒖𝒌𝒖 𝟐

Koko kaksikon aamu meni jutellessa, ja rauhassa tutustuessa toisiinsa. He vaihtoivat numerot, ja Snapchatit, joka on Henrikille aivan uusi tuttavuus. Aino yllytti hänet joskus lataamaan sen, eikä mies ole vieläkään aivan kartalla, mikä helvetti sovelluksen idea oikein on.

Ota kuva katosta, seinästä tai miestä lie, äläkä varsinkaan katkaise niin sanottuja "streakeja". Nuorison juttuja, ainakin Henrikin mielestä.

Mies makaa tällä hetkellä kotisohvallaan, harvinaisen tylsistyneenä. Kilpikonna, Sami on ruokittu ja terraario putsattu perin pohjin, eikä päivälle ole oikein muuta tekemistä. Hän silmäilee vihreää otusta hiljaa, joka näyttää yllättävän tyytyväiseltä kotiinsa. Tai mistä Henrik sen voisi tietää - hän ei tiedä kilpikonnien eleistä tai ilmeistä juurikaan.

Sitten hänelle putkahtaa ajatus: Ehkä hän voisi soittaa Ainolle ja kysyä miten hän ja Tuomas jakselevat...

Mies kaivaa heti puhelimen taskustaan, valitsee hyvän ystävänsä numeron ja soittaa videopuhelun. Linja piippaa hetken, ennen kuin Ainon väsynyt naama pamahtaa Henrikin näytölle.

"No huomenta." Henrik sanoo, huvittuneena. "Enkai herättänyt?"

"Puoliksi joo.. Tuomas nukkuu vielä.. Ja mä en tajua miten.. Vaikka sen korvan vieressä paukutettaisiin lautasia, se nukkuisi." Aino huokaa, pyyhkäisten väsyneitä, hikisen tuntuisia kasvojaan kädellään.

"No, se on ollut aina hyvä nukkuja. Miten siellä jaksellaan?" Henrik jatkaa, pieni virne kasvoillaan.

"Ihan hyvin. Krapulahan kaikilla on sellainen illan jälkeen.. Sattuu päähän ja vatsaan, muuten kai-" Ainon lause keskeytyy, ja hän nostaa hieman päätään. Hän tuijottaa näyttöään suu auki, silmät sirrillään. Naisen kaula ja rintakehä on täynnä liiloja, isoja ja pieniä mustelmia, joita fritsuiksi kutsutaan. "Ei helvetti.. Mulla on huomenna töitä! Ja eikö tää ooe jokin typerä yläkoululaisten juttu?!" Aino parahtaa, tuijottaen kaulaansa kameran läpi.

"Hah, Tuomas on kunnon imuri!" Henrik nauraa linjalle. Hänellä on hauskaa, mutta kameran toisella puolella on täysin toiset tunnelmat.

"No on tosiaan.. Hei mä soitan sulle kohta." Aino toteaa, sulkien puhelun. Hän avaa puhelimensa kameran, katsoen paremmin kaulaansa ja rintaansa.

Ei herranjumala...

Aino laksee puhelimansa vatsalleen, alkaen herätellä poikaystäväänsä. "Rakas.." Nainen kuiskaa, painaen pienen suudelman miehen poskelle.

Tuomas hymilee hieman, ennen kuin avaa hiljalleen silmänsä. Tuon miehen unenlahjat ovat kyllä eriskummalliset.

"Huomenta... Katso mun kaulaa." Aino mumisee, käpertyen poikaystävänsä viereen, kiertäen kätensä hänen kaulansa ympärille.

Tuomas kääntää puoliaukinaiset silmänsä Ainon kaulaan. Miehen silmät leviävät hieman, mutta lopulta hän nauraa hieman.

Tuomas juoksuttaa kätensä varovasti Ainon kaulan läpi, hymyillen väsyneesti. "Aikamoiset jäljet.." Hän vain vastaa lyhyesti, haukotellen samalla. "Pitäisikö käydä suihkussa? Kun illalla ei keritty. Tai pikemminkin jaksettu." Tuomas jatkaa, liu'uttaen kätensä tyttöystävänsä kaulalta hänen luonnon blondieihin hiuksiinsa, alkaen hipsuttaa niitä suurine sorminensa.

"Njoo.. Anna mun hetki olla tässä." Aino vain mutisee takaisin, ja on ehtinyt jo sulkea silmänsä. "No mä annan." Tuomas sanoo takaisin, vetäen peittoa paremmin heidän yllensä ja antaen tyttöystävänsä vain maata lähellään.

-------------------------

Sanoja: 410

No kukkuluuruu enpäs ole hetkeen julkaissut mitään🤠

Moro muuten Katti jos luet tätä