Inspiraatiota 🪞

Hiomattomia tekstinpätkiä

Ristiriitaisia, hiomattomia ajatuksia ja lyhyitä tekstinpätkiä, joista ei koskaan tullut tai ollut missään vaiheessa tarkoituskaan tulla mitään. Jos ketään kiinnostaa lukea, tervetuloa. <3

🖤

Sama mies seisoi rautatieasemalla joka ikinen päivä, aina samalla kellonlyömällä. Koko olemus oli kerta kaikkiaan omituinen, mutta kaikkein kummallisinta miehessä oli se, että hän istui aina paikallaan ja antoi vain katseensa vaeltaa koko ihmisjoukon läpi etsien jotain.

Aurinko nousi ensimmäistä kertaa tuhanteen vuoteen. Valonsäteet tanssivat kaukana taivaanrannassa ja paljastivat lopulta palaneen maailman rauniot.

Kosketin peiliä ja pinta väreili vedenpinnan tavoin. Kenties olisi ollut järkevää vain juosta, juosta pois täältä, mutta halusin kohdata itseni. Halusin kohdata peilikuvani.

Hän laittoi kuulokkeet korvilleen ja istui katselemaan tyhjää seinää. Hän kuunteli musiikkia kadulla, bussissa, kirjastossa, autossa ja junassa. Ja lopulta hän rakastui syvästi johonkin, jota ei ollut koskaan olemassa.

Yksi heistä seisoi hiljaa kadulla, katseli varjonsa alta itkevää taivasta ja odotti. Hän odotti, kunnes kaikki olivat poissa ja teki yhtäkkiä jotain, mitä en odottanut - hän alkoi tanssia nauraen, tuhansien ja tuhansien sadepisaroiden valuessa hänen kasvoilleen.

Lääkkeet parantavat vain niitä, jotka haluavat parantua - minä en koskaan halunnut.

Muistin jonkin pienen melodian. Sanat puuttuivat, mutta toistin sitä aina uudelleen ja uudelleen, nukahdin siihen ja heräsin aina samaan säveleen.

Astuin ensimmäistä kertaa huoneeseen ja tunsin välittömästi olevani kotona.

Keskiyö sulautui pehmeästi aamuyöhön ja jätti kauniin, musteelta ja puuterilta tuoksuvan kirjeen yöpöydälle odottamaan valonhäivähdystä oksiston takaa.