𝕍𝕒𝕝𝕙𝕖𝕚𝕥𝕒 𝕛𝕒 𝕥𝕠𝕥𝕦𝕦𝕜𝕤𝕚𝕒 | ℍℙ 𝕗𝕒𝕟𝕗𝕚𝕔𝕥𝕚𝕠

28. Luku. Blackin lasten romanssit.

Victoria

Miten Eric saattoi olla niin raivostuttavan vähä-älyinen? Entä miten minä itse saatoin olla niin typerä, että luulin hänen pitävän minusta edes hieman tosissaan? Tietenkään hän ei pitänyt minusta vakavasti. Hän oli nuori, muttei kokematon. Vuoden sisällä hänestä muodostuisi varmasti parantumaton naistenmies. Miksi siis koskaan luulin voivani olla hänelle jotain muutakin kuin yhden yön juttu?

Olin niin vihainen. Enimmäkseen itselleni. Eric oli täydellinen, mutta hänkin joutui kärsimään. Ymmärsin kyllä, että hän halusi viettää aikaa äitinsä kanssa ja nähdä tämä onnellisena. Oli ollut naurettavaa valittaa siitä, että hän halusi tanssia yhden kerran äitinsä kanssa. Kaikessa muussa, mitä olin Ericille sanonut, oli kuitenkin järkeä. Eikö hän tosiaan huomannut muiden tyttöjen ihailevia katseita? Tai pikemminkin, miksi hän suhtautui asiaan niin tyynesti, kun otin sen esille?

Astuin ulos jäiseen talviyöhön. Pakkanen nipisteli käsivarsiani ja kasvojani, mutta pakotin itseni sivuuttamaan kylmyyden. Minun olisi saatava olla rauhassa. En kaivannut uteliaita ihmisiä kyselemään, miksi ilmeeni oli niin hurja.

"Vic!" joku huikkasi kauempaa takaani. Suljin tuskastuneena hetkeksi silmäni ennen kuin käännyin ympäri. Se siitä yksinäisyydestä. Tiana ja hänen joulutanssiaisparinsa Shadowfenin kruununprinssi Charles Schreave tulivat nopein askelin luokseni.

"Mitä nyt? Miksi lähdit salista niin vauhdilla?" Tiana kyseli huolissaan.

"Halusin raitista ilmaa", valehtelin. Tiana katsoi minua tiukasti silmiin. "Tuo oli vale."

Huokaisin syvään ja vilkaisin merkitsevästi Charlesia. Hän ymmärsi vihjeeni ja kertoi Tianalle menevänsä edeltä sisälle. Ystäväni katseli tanssiparinsa loittonevaa selkää hymy huulillaan ja kääntyi sitten vakavoituen minuun päin. "Mitä tapahtui?"

Minua hävetti hieman. Näin jälkeenpäin ajateltuna käytökseni ja Ericille tiuskimani sanat kuulostivat lapsellisilta. Tianan vaativan ilmeen nähtyäni tiesin kuitenkin, että minun oli kerrottava hänelle. Olkoonkin, että olin käyttäytynyt typerästi, Tiana oli ystäväni ja varsin fiksu sellainen. Hän osaisi taatusti kertoa, mitä minun pitäisi nyt tehdä.

"Me taisimme riidellä", aloitin väännellen vaivautuneena käsiäni.

"Mistä?" Tiana kysyi.

"En ole aivan varma. Valitin hänelle siitä, miten... äh, tunnen itseni niin tyhmäksi."

"Siitä, miten...?" Tiana odotti jatkoa.

"Siitä, miten muut tytöt katselevat häntä. Ja hän katselee heitä. Hän väittää, että Alissa on hänelle vain ystävä, mutta minusta tuntuu, ettei se ole totta. He vilkuilivat toisiaan niin usein tanssiaisten aikana", kerroin.

"Voi Vic...", Tiana huokaisi ja halasi minua tiukasti. "Olet rakastunut häneen."

"Enkä ole", yritin, mutta pieni ääni pääni sisällä kertoi Tianan olevan oikeassa. Minä tosiaan taisin olla rakastunut Ericiin.

"Mitä minä nyt oikein teen? Hän taatusti pitää minua typeryksenä sen riidan jälkeen", huokaisin.

"Enkä pidä", kuului hiljainen, liiankin tuttu ääni lähettyviltämme. Kohotin kasvoni Tianan olkapäältä ja kohtasin tutut suklaasilmät. Eric.

"Kuinka paljon sinä oikein kuulit?" kysyin kiireesti. Tämä vasta oli noloa. Oliko hän kuullut, miten Tiana sanoi minun olevan rakastunut häneen?

"Tarpeeksi", Eric sanoi ja ojensi kättään. "Meidän pitäisi varmaan jutella."

Vilkaisin epäröiden Tianaan. Ystäväni kuitenkin nyökytti päätään niin ponnekkaasti, ettei minulla tainnut olla vaihtoehtoja. Astuin kauemmas Tianasta ja tartuin Ericin ojennetuun käteen. Hän johdatti minut takaisin sisälle ja ohjasi tyhjään luokkahuoneeseen.