Unohdetut Muistot

Luku 4

Oli viimeinkin päivä, milloin en ollut huolissani unistani, vaikka se kuulostaa järjettömältä. Silti minulla oli tunne että kohta tapahtuu jotain. Eli minä oikeastaan olin huolissani. Viimeksi kun näin niitä unia, niin heräsin kaupan lattialta. En tiedä miten nukahdin silloin, ja luulin menneeni kotiin. Koko elämäni aikajana ei vain ollut järkevä. Tuntuu siltä, että synnyin 12-vuotiaana, ja elämäni on ollut hämmentävä sen jälkeen. Tietenkin minulla on muistoja siitä ajasta kun olin 8-11, mutta silti minusta tuntuu, että sitä ei koskaan tapahtunut. En kuitenkaan muista mitään siitä, ennen kuin täytin 8. Minun ystäväni pyysi minua vahtimaan hänen pikkusiskoaan, kun hänen täytyy tehdä tärkeitä asioita. Hän ehdotti, että voisimme mennä sisäleikkipuistoon. Me menimme sinne. Se näytti jotenkin tutulta. Paikka oli jättimäinen, ja sinne oli helppo eksyä. Siellä ei ollut leikkitelineitä lattialla, vaan se tuntui siltä, että koko paikka oli yhtä telinettä. Tottakai siellä oli erillisiä osia, kuten muovisia taloja ja hyrriä. En vain nähnyt lattiaa. Ehkä se oli vain osa suunnittelua. Yhtäkkiä koko paikka oli tyhjä. Siellä oli vain minä, ja kaverini pikkusisko. (pikkusiskon nimi oli Abby). Minua hieman jännitti, mutta Abby ei epäillyt mitään. Abby hyppäsi pallomereen, ja näytti uppoavan. Pallomeri oli yllättävän syvä, sillä olihan Abby jo 7-vuotias. Häntä ei näkynyt, joten hyppäsin perään. Pallomeri oli tosiaan iso, sillä minäkin upposin sinne hetkessä. Huusin "Abby!" mutta kukaan ei vastannut. Yhtäkkiä kaikki meni taas mustaksi.