Can you be mine tonight? || Niko Moilanen x Reader

Luku 1 - Uuden alku

Menneisyys

𝐍𝐢𝐤𝐨
Tänään on lukion päättöjuhlat, mä valmistauduin juhlaa varten. Mun paraskaveri oli tullu mun luo yöks eilen joten päästiin samaa matkaa. "Niko voitko auttaa tän mekon kans ku tää pitäs saada kiinni ja mun käsi ei yllä" sinä sanot mulle ja mä autoin sinun mekon kiinni. "Ole hyvä" totean sinulle ja suoristan kravaattini. "Sä näytät ihan super hyvältä kaikki mimmit kuolaa sun perään ihan varmasti" kikattelit ja kiharsit hiuksesi vielä. Mä katsoin ettei sinun meikit ole levinneet ja autoin loppu hiuksien kanssa. "Eiköhän lähetä?" kysyn sinulta jonka jälkeen nyökkäät ja suuntaat eteiseen pukemaan maiharit joita pidät aina revittyjen farkkujen, t-paidan ja nahkatakin kanssa.

Pääsimme lukiolle juuri ajoissa, astelimme suoraan juhlasaliin jossa meille annetaan lakit. Tutustuimme sinun kanssa kolme vuotta sitten kesällä festareilla, jolloin sain tietää sinun aikeista tulla lukioon luokallemme. Aloimme jutella joka päivä ja päätettiin, että ollaan samanlaisia luonteeltamme toki kyllä meissä eroja on. Olemme olleet parhaita kavereita siitä asti kun saavuit kouluumme. Toki Joel, Aleksi, Tommi, Olli ja Joonas luulivat että mulla oli tyttöystävä, mutta pian he tajusivat mitä oli tekeillä. "Niko mihin sun ajatukset katos?" Huhuilet ja katsot mua sinun sinisillä silmilläsi. "Tuonne vaan nii mitä sanoit?" Kysyn sinulta. "Niin sitä vaan että sun vuoro" toteat mulle.

——

Astelen eteen ja alan lukea puhettani jonka kirjoitin yön pikkutunteina. "Rakkaat kanssa opiskelijat, oon kiitollinen siitä kaikesta tuesta, turvasta, itkuista, nauruista, suruista, tsemppauksista, kavereista ja "perheestä" mitä te annoitte mulle täällä koulussa. Tän seurauksena sain parhaat kaverit Ollin, Aleksin, Joonaksen, Tommin, Joelin ja sut mun elämään. Täällä me ollaan koettu paljon stressiä kirjoituksien vuoksi, mutta vihdoin tämä kaikki on takana päin, kiitos opettajille jotka auttoivat meitä tehtävissä ja kokeisiin lukemisissa, ilman teitä tää 7 porukka olis täällä riesana edelleen, mä toivon et kaikki tää jää muistoks tänne kouluun eikä häviä koskaan. Kiitos" suuntaan viereesi ja hymyilet mulle hammashymyäsi.

"Se meni todella hyvin, sä olit rohkee" kehut ja painat pusun poskelleni. "Kyl säki olisit pystyny lukee ton" totean ja hymyilen. "En ees, olisin alkanu itkee koska oon niin herkkä" naurahdan. Opettaja astuu eteen ja alkaa luetella meidän nimiä sukunimen perusteella. Mä astelin eteen ja katoin kun tulit viereeni seisomaan me oltiin koko porukka samassa rivissä meidän vanhemmat otti kamerat valmiiksi. "Voitte laittaa lakit" opettaja toteaa ja asetamme lakit päähämme. Sitten alettiin laulamaan. Vanhemmat kuvasivat ja äidit pyyhkivät kyyneleitä. Sinun pikkusisko vilkutti meille joten hymyilin tuolle. Pääsimme laulun jälkeen koko porukka ulos ja hymyilimme.
"Otetaanko kuva?" Aleksi kysyy, nyökkäämme vastaukseksi.

Nykyaika

𝐒𝐢𝐧𝐚̈
Olit juuri päässyt töistä ja olitte tänään aikeissa viettää Nikon kanssa perinteisen perjantai illan leffaputken. Kävit matkalla kaupassa ja suuntasit kotiin. Kotiin päästyäsi aloit tehdä sinun ja Nikon yhteistä lempiruokaa ja laitoit olkkarin pöydälle kaikki herkut joita ostit. Siivoat vielä ja vaihdat puhtaat lakanat sänkyyn. Parhaina kavereina jaatte Nikon kanssa sängyn yökyläpäivinä. Ovikellosi soi ja menet avaamaan. "Moi! mä tulin nyt ehkä toki liian ajoissa, mutta mä toin sulle samalla sun lempi suklaata ja kukkia" Niko sanoo ja ojentaa nuo sinulle. Kiität ja viet kukat olkkarin pöydälle kukkamaljakkoon. "Täällähän tuoksuu hyvälle" tuo toteaa. "Niinpä mä teeen meiän lemppari ruokaa" hymyilen ja istun alas.

"Me meinattiin lähtee kiertueelle ensviikon alussa nii haluisiks sä tulla mukaan?" Niko katsoo sinua kysyvästi. "Joooo haluan millon te lähette ja kauan te ootte?" kyselet innoissasi. "Me lähetään maanataina kello 5:30 lentokentälle ja kone lähtee sitten 6:30 tuonne Amerikkaan." Niko kertoilee ja kuuntelet tuota todella tarkasti. "Okei mä oon mukana, mut missä me sit nukutaan tai siis teiän keikkabussissa ei tarpeeks nukkumapaikkoja" kysyn mietteliäänä. "No siiis meil on muistaakseni kai 13 paikkaa" Niko muistelee. Nyökkäät ja menet ottamaan ruuan pois uunista, se näytti todella hyvälle ja alat sitten kattamaan pöytää valmiiksi.

——

Alatte syödä Nikon kanssa ja käytte päivän kuulumiset läpi. "Miten töissä menee onko kiirettä pitänyt? Entä ei kai potilaat oo karannu tai tippunu?" Tuo kyselee sinulta. "Ei oo onneks toki mä oon enemmän siellä vauvojen synnytys osastolla et mä enemmän oon vauvojen kanssa tekemisissä" kerron ja syön. "Ooks sä koskaan miettiny et tekisit oman lapsen, tai onks sul ketää miestä kiikareissa?" Niko kyselee sulta sillä häntä on aina kiinnostanut sinun asiat. "Nooo oon mä yhtä miestä tässä katellu semmoset 4 vuotta ja se on just se oikee mulle" hymyilen ja syön loppuun sekä hörppään viinit lasista. "Kerro kuka se on?" Niko kiinnostuu enemmän asiasta.

"No en varmasti kerro sehän olis noloa, kun tää ihminen on aika läheinen mun kanssa ja meillä on ystävyys tosi vakavalla pohjalla" selitän, vien astiat koneeseen ja laitan ruuat kylmään. "Hei kyl sä voit kertoo kuka se mies on" Niko vakuuttelee. Emmä voinut kertoa että Niko itse on se mies kenestä puhun. "Niko rakas kun en mä ole valmis kertomaan siitä enempää" hymähdän ja menen sohvalle. Tuo tulee sinun viereen ja ottaa sinut kainaloonsa. "Kerrot sitten kun olet itse valmis kertomaan" Niko hymyilee ja painaa pusun hiuksiisi. Tuo silittelee sinua ja antaa paljon huomiota jota sinä kaipaisitkin.
——————
Noni tässä olis eka luku tätä kirjaa, mä onnistuin "kadottaa" tän luvun mut onneks löysin tän eikä tarvinnu alottaa alusta.

Kertokaa toki mitä piditte ja onko tää jatkamisen arvoinen :)

En jaksanut oottaa enää enskuuhun joten saatte nyt tän ekan luvun <3

𝐒𝐚𝐧𝐨𝐣𝐚 𝟖𝟒𝟏