Ten nk.
Virnistys leviää kasvoilleni, kun näen ihmisten tajuavan meidät. Ammun yhden ihmisen punahiuksisen vierestä, ja kohtaan Yangyangin katseen hänen kiertäessään pojan toiselle puolelle. Punatukkainen poika vilkaisee meitä molempia, ja rytmittää liikeensä meidän mukaan. Kaikesta näkee hänen taistelleen ennenkin porukassa ja olevan kokenut tässä lajissa. Hyökkääjät vetäytyvät melkein heti, ja pysähdymme rintamaksi heidän juostessa pakoon. Xiaojun ja Lucas ovat molemmat oikealla puolellani, vasemmalla on ensiksi punahiuksinen poika, ja hänen toisella puolellaan Yangyang. "Kun käski ottaa rahat, tutkikaa kaikki kaatuneet!" Lucas käskee, ja menee yhden maassa vaikertavan hahmon luo.
"Nää on vittu ihan lapsia vielä, eikö niillä oikeesti ole parempia ihmisiä tähän?" Yangyang kysyy kulmiaan kurtistaen, ja kääntää selälleen yhden kuolleen. Katson punahiuksiseen, joka katsoo meihin tutkivasti, epäluuloisena, mutta ei ainakaan peläten. "Sinä, tulet meidän mukaan!" ilmoitan, ja poika kallistaa päätään. "Puhutaan myöhemmin, ala tulla", sanon, ja tartun hänen käteensä ja lähden kohti lähellä odottavaa Mersua. Poika ei vastusta, mutta tunnen käsivarren lihasten jännittyvän kämmentäni vasten. Sisälle päästyämme otan taskustani kankaan, jossa on tainnuttavaa ainetta, ja painan sen punahiuksisen kasvoille. Hän sinnittelee tajuissaan ehkä kymmenen sekuntia ennen kuin valahtaa veltoksi.
Perillä kannan pojan isoimpaan toimistohuoneeseen, jossa Kun, Winwin ja Hendery ovat. "Tämä oli siellä, sama tyyppi, josta Yangyang sano aikasemmin", sanon, ja lasken tajuttoman pojan pöydälle. Kun nousee seinän vieressä olevalta sohvalta ja tutkii katseellaan poikaa. "Kun se herää tuokaa mun huoneeseen", hän käskee, ja lähtee käytävään huoneen perällä. "Katotaan kaikki mitä sillä on hallussaan", Xiaojun sanoo, ja tulee uteliaan näköisenä perässäni paikalle. Kokeilen pojan taskut ja vedän esiin Rugerin ysimillisen pistoolin. "Ihan kiva, varmaan hyvä tarkkuus", sanon, ja tyhjennän patruunat pois aseesta. "Mitä vittua onko tää savupommi?" Xiaojun nauraa, ja ottaa käteensä kapean ruskean esineen. "Mitä?" kysyn, ja purskahdan nauruun. "Joillain on luovat tavat puolustautua", sanon naurunkyynelet silmissä.
Kun kaikki mahdollisesti meitä vastaan käytettävä ase on otettu pois, viemme pojan yhteen tyhjään toimistohuoneeseen. Tuntuu typerältä jättää tuntematon ja mahdollisesti vaarallinen tyyppi vahtimatta tilaan, josta hän voisi milloin vain tulla itse ulos, mutta meitä on riittävän monta hänet taltuttamaan, jos tarve vaatii. "Voitais kattoo saisko siitä vartijasta jotai, jos ei niin tuokaa sen vaimo", Lucas käskee, ja lähtee Winwinin kanssa yhteen toimistohuoneeseen, johon vartija jätettiin aikaisemmin. He sulkevat oven perässään, mutta melkein heti kuulen Lucaksen korottavan ääntään, ja ilmeisen lyönnin, sillä tömähdystä seuraa vaimea parahdus. "Tule, mennään kiertää loput paikat", Yangyang ehdottaa. Kohtaan hänen katseensa, ja väläytämme samaan aikaan 'yhteiset aivot omistavien' virnistyksen.
Kuljemme kävellen, sillä viimeiseksi jätimme lähellä olevat kohteet. Kahdessa ensimmäisessä paikassa ei ole ketään, mutta kolmannella ovella meitä tulee vastaan joku helvetin isokokoinen tyyppi, joka näyttää melko vahvasti kehonrakentajalta. "Mitäs vittua te haluutte, hä?" tyyppi murahtaa ja katsoo meitä epäluuloisen näköisenä. "Velat", Yangyang sanoo kaikkea muuta kuin perintämiehen näköisenä nojaillessaan seinään vieressäni. Bodari alkaa nauramaan, mutta Yangyang siirtyy lähemmäs ja potkaisee nopealla liikkeellä polven heikkoon kohtaan, jolloin mieheltä lähtee jalat alta. "Kannattaa ottaa tosissaan, sillä mä olen tosissani ja jos en saa rahoja, mä otan jotain muuta", hän uhkaa pitäen edelleen kepeän äänensävyn.
"Mitä velkoja te yritätte multa kiskoa, en mä ole teille mitään velkaa", mies väittää kompuroidessaan taaksepäin, jotta saa tasapainonsa taas kasaan. "Sillä ei ole mitään vitun väliä, ei mua kiinnosta kenen rahat me saadaan, mutta kunhan ne rahat tulee", Yangyang sanoo, ja katsoo uhkaavasti mieheen astuessaan kynnyksen yli taloon. "Älä tule sisään!" mies ärähtää, ja ottaa jostain käteensä puukon, jolla huitaisee varoittavasti meitä kohti. Kumpikin meistä vetäisee refleksinä aseen vyöltä ja tähtää mieheen, joka näyttää kauhistuneelta. "Jos sä kuvittelet, että voit pelotella meitä, oot hyvin väärässä! Mafian on aika helppoa hoidella sun kaltaset ihmispaskat ilman, että jää kiinni", Yangyang sähähtää silmät sirrillään, mutta pysähtyy, kun katson häneen varoittavasti.
Lähdemme paikalta mukanamme suuri rahamäärä, mutta emme pelkää joutuvamme hyökkäyksen kohteeksi. "Pitäskö meidän mennä takas? Mä haluun olla paikalla kun se tyyppi herää", kysyn, ja Yangyang nyökkää hymy suupielessään. "Kukahan se oikeesti on? Koska jos se oikeesti olis valmis tekemään asioita mafian hyväks, se olis oikee aarre! Näitsä miten se ampu niitä juostessa? Se ei ampunu kertaakaan ohi", poika sanoo, ja näyttää palavan halusta kuulustella tuntemattoman perusteellisesti. "Joo, se näyttää ihan hullun nuorelta, mutta sillä on varmasti kokemusta. Jota yleensä on vaan mafioilla", sanon, ja vilkaisen Yangyangia, kun ylitämme tien. "Luuletko, että se vois olla jostain mafiasta?" poika kysyy mietteliään näköisenä.
Loikimme portaat alas piilopaikkaamme ja menemme Xiaojuin seuraksi isoimpaan huoneeseen. "Mitähän Kun tekee sille?" hän pohtii ääneen, ja nappaa käteensä lyijytäytekynän ja menee kaivamaan laatikosta muistilehtiön. "Mitä sä niillä?" kysyn, sillä yleensä Xiaojun jättää kaikki paperityöt muiden huoleksi. "Pitää laittaa ylös kaikki, mistä saattaa olla apua", hän virnistää, ja nyökkää kohti suljettua ovea, jonka takana tuntematon kiinalaispoika on. "Unikaasun vaikutuksen pitäis loppua puolen tunnin sisällä, mutta eihän meillä pitäis olla tässä välissä mitään tekemistä?" Yangyang kysyy, ja kurtistaa kulmiaan miettiessään asiaa. Pudistan päätäni, ja otan puhelimeni käteen. "Erä jotain peliä?" ehdotan Yangyangille, ja poika vastaa katseeneeni 'haaste vastaanotettu' ilmeellä.
