Palava sydän 5

3.

Joonas pov.

"Jos meidän demonit ei tanssi keskenään on tyhmä kelaa että siihen pystyttäs mekään siks turha yrittää pysytään vaan keskenään" Jussi laulaa ja vetää melodiaa kitaran kanssa.
"toihan on hyvän kuulonen" sanon.
"mitä sä sait" Jussi kysyy.
"se sattuu mut se tuntuu hyvältä muut häviää mut sä pysyt mun vierellä" Vedän kitaran kans.
"Tän takii mä otin sut mukaan" Jussi sanoo innoissaan.
"mä kirjottelin vähän jotain kertosäettä" Teemu ilmoittaa.
"anna tänne" Jussi sanoo.
"Oon rakastunu suruun
Kauniit kasvot mut niin rumia lauseita
Tee mitä tahdot älä päästä helpolla
Oon rakastunu suruun" jussi laulaa ja teemu soittaa kitaraa.
"tuo alku kaipaa jotain" sanon.
"jep" Jussi sanoo.

Pitkän tuskallisen mietinnän jälkeen Teemu hyppää tuolistaan.
"Se sattuu mut se tuntuu hyvältä muut häviää mut sä pysyt mun vierellä Oon rakastunu suruun
Kauniit kasvot mut niin rumia lauseita
Tee mitä tahdot älä päästä helpolla Oon rakastunu suruun" Teemu vetää.
"Vittu me ollaan hyviä! Tästä tulee niin hyvä" Jussi iloitsee.

Vietimme päivän biisiä tehdessä että unohdin jo melkein yölliset sekoiluni. Mutta ne muistuivat mieleeni kun tuo nimeltämainitsematon henkilö kävelee vastaan.
"Viime yöstä" Niko on sanomassa.
"ei älä, en halua puhua siitä. Meillä ei oo mitään puhuttavaa. Se oli vaan känni pano. Sitäpaitsi sulla on jo Minna ja ne kakarat" Sanon ja kävelen. Tuo kävelee perässäni.
"Ei me olla Minnan kans enään yhessä, se otti muksut ja lähti Ouluun" Niko sanoo.
"Siis oonko mä sulle joku helvetin lelu, jota voi panna mielin määrin, sillonku ittees huvittaa" kysyn tuolta.
"no et tietenkään! Mä oon aina rakastanu sua. Miks me ei voitais olla yhessä?" Niko kysyy.
"Kuule rakkaus ei aina riitä tässä asiassa. Kai sä ymmärrät sen että mä en voi luottaa suhun enään enkä koskaan tule luottamaan" Sanon tuolle kyyneleet silmissä.
"Mistä minä tiedän jos tää on joku sun suunnitelma saada bändi kasaan" Sanon samalla kun yhä kävelen tuo perässäni.
"Ei oo, luota muhun." Niko sanoo.
"Johan mä sanoin mä en voi luottaa suhun enään. Enkä aio jättää Jussii, Maikkia tai Tuomasta sinun takiasi, kun sie et osaa päättää ketä sie rakastat. Oisko se tiistaina vaikka Minna, torstaina Joonas, hei lauantaina vois olla sit Joonas ja Minna" puhun tuolle kireään sävyyn.
"Jätä mut jo rauhaan" Sanon tuolle kyybeleet tippuen kun olen saapunut kerrostaloni ovelle ja kävelen rappuun jättäen tuon ulos tuijottamaan perääni horisonttiin. En tiedä miksi reagoin tähän tällä tavalla. Minun on pakko saada Niko pois päästäni. Avaan oven ja astelen eteiseen. Kämppä on pimeä. Laitan valot päälle ja olen kiljua säikähdyksestä kuin pikku tyttö.
"Hei Joonas" isoveljeni Joona sanoo.
"Herran vitun saatana meinasin saada sydärin" sanon toipuessani äskeisestä pelästyksestä.
"Mitä sä tääl" Kysyn.
"Erottiin, se petti mua ja otti tytön yksinhuoltajuuden ja kämpän" Joona sanahtaa ja nostaa sohvapöydältä olut tölkkinsä.
"ja päätit tulla tänne ryyppäämään? oisit menny vaikka porukoille" sanon pyöräyttän silmiäni.