KAUNIS POIKA

4.

Päänsärkyä, epämääräisiä harhakuvia ja pahoinvointia. Carlo räpäytteli unihiekkaisia silmiään auki ja muisteli edellisiltaa.

"Ei perkele", olivat sanat, jotka mies sanoi itselleen matalalla aamuäänellään ja nousi sitten istumaan nojaillen sänkynsä päätyyn. Carlo etsi puhelimensa käsiinsä, mutta huomasi sen akun olevan loppu. Hienoa. Hän työnsi puhelimensa kiinni laturiin ja katsahti sitten vastakkaiselle seinälle. Seinäkellon tuntiviisari näytti puoltapäivää, eli Carlo oli nukkunut noin kuuden tunnin yöunet. Nälkä kurni nuoren miehen mahassa, mutta hän tiesi jääkaapin olevan typötyhjä. Olisi siis lähdettävä kauppaan.

Carlon puhelin käynnistyi. Hän oli utelias, josko kaunis poika olisi ottanut häneen uudelleen yhteyttä. Ehkä naureskellakseen hänelle lisää sen kirotun naisen kanssa tai ehkä selitelläkseen kännisekoilujaan. Syyt eivät juuri Carloa kiinnostanut, hän vain tahtoi kuulla lisää miehestä. Puhelimen avattuaan todellisuus kuitenkin iski Carloa. Yhtäkään uutta ilmoitusta ei ollut.

"Vittu!" mies örähti ja paiskasi puhelimen sängylleen.

Carlo nousi ylös sängystään, riisui nahkatakkinsa ja laahusti jääkaapille eilisillan asussaan. Miehen hiukset olivat pörröiset ja hän haisi tunkkaiselle. Pian olisi mentävä suihkuun. Jääkaapissa ei, kuten Carlo oli olettanut, ollut mitään ruoaksi kelpaavaa. Muutama lasipullo ja alennuksesta ostettu kinkkupaketti koristivat muuten tyhjää kaappia. Carlo huokaisi. Miehen oli välttämätöntä käydä suihkussa, sillä vaikka hän elikin kaupungin sotkuisemmalla puolella, tuli hänen pitää omasta ulkonäöstään ja hygieniastaan edes hieman huolta. Siispä hän asteli yksiönsä kylpyhuoneeseen ja vietti siellä reilun vartin peseytyessään perin pohjin.

Hetken päästä 3 in 1-shampoon tuoksuinen ja huomattavasti vähemmän nuhjuisen näköinen Carlo oli lähtövalmis. Hän oli pukenut päälleen siistit beiget housut ja eri harmaan sävyisillä raidoilla kuvioidun neulepaidan. Niiden päälle hän sujautti jälleen tupakanhajuisen nahkatakin. Kengiksi valikoituivat samat maiharit, jotka olivat olleet herran jalassa myös edellisiltana. Miehen laukku oli lähes tyhjä, sillä sieltä löytyi puhelimen lisäksi ainoastaan lompakko, tupakka-aski ja sytkäri.

Carlon matka lähikauppaan kulki suurimmilta osin samaa tietä kuin matka lähibaariin. Carlo siis ohitti samat resuiset kadut ja saman sillan, joiden ohi tämä oli kävellyt viimeksi vain joitain tunteja sitten. Hän saapui kaupalle ja teki siellä hyvin tavanomaiset ostokset: kahvia, valmispastaa ja tupakkaa. Ostokset laukussaan mies jatkoi matkaansa takaisin kohti kotia. Raikas syysilma tuntui hyvältä, eikä ulkona tuullut lähes ollenkaan. Carlo oli melko tyytyväinen oloonsa, eivätkä edellisyön tapahtumat juuri vaivanneet hänen mieltään ainakaan sillä hetkellä.

Läpi puiston, ohi kerrostalojen ja kohti siltaa. Carlo puuskutti noustessaan ylämäkeä ylös ja ajatteli poikkeavansa reitiltään aivan hetkeksi katsellakseen järvimaisemia sillan reunalta. Hänestä maisemat olivat äärimmäisen kauniita etenkin yöllä, mutta ei niissä mitään vikaa näin päiväsaikaankaan ollut. Carlo kääntyi ylämäen jälkeen oikealle kohti pienehköä siltaa toteuttaakseen suunnitelmansa. Ainoa ongelma yksin viihtyvälle miehelle oli se, että joku seisoskeli jo sillalla. Hän seisoskeli Carlon lempikohdassa ja nojaili kaiteeseen samalla tavalla, miten Carlolla oli tapana.

Nojailija oli hoikka ja arviolta Carlon pituinen, ehkä hieman lyhyempi. Nojailijalla oli huppu päässään, mutta vaaleat hiukset pilkottivat sen alta ja peittivät juuri tämän henkilön sivuprofiilin. Äärimmäisen pehmeän näköiset hiukset, jotka peittivät äärimmäisen kauniit kasvot... kaunis poika oli siis jälleen löytänyt tiensä Carlon luo.

Carlo henkäisi syvään ja jähmettyi paikalleen. Pitäisikö hänen huutaa pojalle vaiko jatkaa matkaansa kotiin? Vahingoittaa häntä vai laskea sotakirves? Hän ei tuntunut pääsevän lopputulokseen. Kesken pohdinnan, Carlon kauhuksi, kaunis poika käänsi päänsä suoraan kohti Carloa. Hän näki ja tunnisti Carlon lähes sataprosenttisen varmasti, sen Carlo osasi päätellä miehen ilmeestä. Carlon olisi siis pakko toimia. Pakko ottaa jälleen kontaktia kauniiseen poikaan.

Carlo huokaisi jälleen ja lähti kävelemään kohti kaunista poikaa. Saapuessaan lähemmäs Hollieta hän oli jo avaamassaan suutaan tervehdykseen, mutta poika ehtikin ensin.

"Päivää, herra Beirne", tämä totesi äärimmäisen ystävälliseen, jopa hieman nöyrään sävyyn.

"Päivää, poika", Carlo murahti ja askelsi Hollien viereen. Hän jäi noin metrin päähän miehestä ja nojautui samaan kaiteeseen kuin hän. Kumpikaan ei katsonut toisiinsa päin, vaan molempien silmät olivat liimautuneet järvimaisemaan. Hetken päästä vanhempi havahtui, kun blondi alkoi kaivelemaan takkinsa taskuja.

"Onks sulla tulta?", tämä kysyi pehmeällä äänellään Carlolta. Carlo nyökkäsi ja kaivoi laukustaan sytkärin. Hän ojensi sen nuoremmalle, joka tarttui siihen ja hoiti hommansa. Ehkäpä tupakansavun keskellä olisi helpompaa keskustella eilisestä? Siltä ei kuitenkaan vaikuttanut, sillä pienen hetken päästä he yhä vain katselivat maisemia, nojailivat kaiteeseen ja polttivat puhumatta toisilleen sanaakaan. Aina välillä Carlo vilkaisi Hollieta, mutta katsekontaktin luominen tuntui olevan yhtä helppoa kuin puhumisen aloittaminen.

"Herra Beirne..." kaunis poika aloitti, mutta viskinjuoja keskeytti hänet korjaten:

"Carlo."

"Selvä, Carlo... Eilisilta...", hänen näytti olevan vaikea saada sanoja ulos suustaan. Carlo kääntyi viimein katsomaan häntä kunnolla. Hollie oli hieman punastunut ja näytti hyvin vaivaantuneelta, mutta Carlo ei osannut tehdä muuta kuin katsella hänen kauniita kasvojaan ja sinertäviä silmiään kysyvällä ilmeellä. Hän odotti melkein henkeään pidätellen, mitä Holliella oli kerrottavana. Hän janosi tietoa, mutta samalla pelkäisi, mitä saisi kuulla seuraavaksi.

"Mä... mä ja se nainen, Violet, ollaan ihan vain ystäviä, ja...", Hollie sai viimein ulos suustaan, mutta takelteli sanoissaan. Carlo nyökkäsi kannustavasti ja hieman helpottuneena. Tämän hän olikin tahtonut kuulla.

"Se numerojuttu ei ollut mikään vitsi, mun ystävä oli vähän... no, kusipää", hän totesi naurahtaen kiusaantuneesti. Hymy valtasi Carlon kasvot, vaikka hän kovasti yrittikin sitä estellä. Hän ei ollutkaan kauniille pojalle vain naurettava juoppo baarin nurkassa. Kaunis poika oli tahtonut antaa yhteystietonsa hänelle. Hän oli tahtonut tehdä sen oikeasti, eikä vain jonkun typerän vitsin valossa.

"Yritin soittaa aamulla ja selvittää asiat, mut en saanut yhteyttä. Sun puhelin oli varmaan sammunut", Hollie jatkoi vielä kohauttaen olkiaan. Tähänkin Carlo vain nyökkäsi. Hänen oli vaikeaa pitää ajatuksiaan selkeänä tai puhua kauniille pojalle yhtään mitään. Hänen oli vaikeaa lopettaa tuijottamasta toista, vaikka hän tiesikin sen luultavasti tuntuvan pojasta äärimmäisen omituiselta.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Hollie kysyi yhtäkkiä:

"Ollaanko me sujut?" Carlo nyökkäsi jälleen ja ojensi kättään sovinnon merkiksi. Miehet kättelivät. Hollie kääntyi jälleen nojailemaan kaiteeseen, kun Carlo alkoi tekemään lähtöään. Yksi ajatus painoi yhä Carlon mieltä, mutta hän ei saanut sitä sanottua. Parempi oli poistua paikalta. Silta narahteli Carlon maihareiden alla, kun hän käveli hitaasti poispäin.

"Carlo...?", kuului Hollien ääni takaa, kun viskinjuoja asteli kohti sillan päätä. Vitut, kyllähän Carlo sitä voisi ehdottaa. Ei hänellä ollut mitään menetettävää.

"Haluutko nähdä jossain? Jossain muualla kuin baarissa?" Carlo sylkäisi kysymyksen äkisti naurahtaen hieman sen loppuosassa. Hänestä tuntui kuin hän olisi oksentanut sanat ulos suustaan, mutta parempi kai kysyä asiaa näin kuin ei ollenkaan. Kauniin pojan vastaus jännitti miestä niin, että hän pidätti jälleen hengitystään huomaamatta sitä itse.

"Toki, mitä sulla oli mielessä?" Hollie kysyi hymyillen innostuneesti. Carlo hymähti tyytyväisenä ja mietti hetken. Sitten hän sanoi:

"Tekstaa mulle sun osoite. Tuun hakemaan sua huomenna kasilta, okei?" Kaunis poika nyökkäsi. Carlo hymyili hänelle ja kääntyi sitten pois. Hän lähti kävelemään kohti kotiaan sanomatta enää sanaakaan. Kun hän kääntyi katsomaan jälkeensä, hän huomasi Hollien kävelevän täysin päinvastaiseen suuntaan. Kävelevän paremmalle puolelle.