valkoinen seinä

Olevaisuus ja olemattomuus

Kuihdun omissa käsissäni,
Solu solulta, atomi atomilta
Kvarkki kvarkilta
Vajoan kun irtaannun,
Tavallinen elämä
Murenee
Silmien heijastuksissa

Elämä muovautuu uudelleen
Käsilläni kimaltelee,
Ääretön maailmankaikkeus
Solujeni energia
Virtaa elämien jokiin
Syleilen peloissani kaaosta

Kun näen kaiken elämän,
Vajoan nöyränä polvilleen
Kuinka pieneksi minä kutistun,
Kuinka suureksi minä muovauduin
Typerän egoni hurmiossa,
Olen sokaistunut kaaoksen kauneudelta

Olen lapsi vailla puhekykyä
Paremman puutteessa,
Valutan liikutuksen kyyneliä
Ja kukin päivittelee pudistellen päitään
Kun kukaan ei ymmärrä huutoa

Aika, ei ole olemassa
Minä, en ole olemassa
Olemme ihmeitä ja outouksia
Summa sääntöjä ja sattumuksia

Äärettömästi elämää,
äärettömästi kuolemaa
Tuhansia itseni kopioita,
Seisomassa samoissa paikoissa,
Kysellen uudelleen ja uudelleen,
Samoja kysymyksiä

Etkö ole olemassa?
Kuinka olet olemassa?
Miksi olet,
Kun voit olla olematta?

Väitetään ymmärtävämme,
Kun emme uskalla ajatella
Ja sitten jos on uskallusta,
Ei sittenkään omista silmiä
Olevaisuus ja olemattomuus
Pähkinänkuoressa

tinanoita