Päivästä toiseen katselemme,
Merkityksettömiä asioita,
Haemme, saamatta mitään
Jahtaamme,
Tullaksemme jahdatuiksi
Pelkäämme,
Kunnes se näivettää meidät
Painajaistemme kuviksi
Tarraudumme, paetaksemme
Elämme elämättä
Rakastamme rakastamatta
Nauran, etten kuulisi,
Kuinka tyhjyys huutaa
Meistä tulee varjoja,
Hymyileviä haamuja,
Meistä taantuu orjia,
Jotka pelkäävät vapautta
Tyhjyyden kuvajaisia,
Jotka huutavat apua
Alistumme pelkoihin,
Mielemme oikkuihin,
Alistumme vankiloihin,
Kierrymme kaltereihin
Suutelemme,
Luisevia luurankojamme
Piehtaroimme menneessä,
Tulevassa,
Olemattomassa
Hukumme painajaisiin,
Rakastumme toiveisiin
Epäelollisina,
Sydämemme kivettyy
Eikä osaa enää tuntea
Eikä tiedä kuinka rakastaa
Pakenemme luontoa,
Kun pelkäämme kuunnella
Ja kun unohdamme itsemme,
Emme olekaan enää elossa
Jos unohdamme tarpeeksi,
Katoammeko kokonaan?
Sielumme kansoittavat
Unohdettujen paratiisin
tinanoita
Oon pahoillani tästä sentimentalismista.
STAI LEGGENDO
valkoinen seinä
PoesiaElämä on kaoottista, mahtavaa, siistiä ja outoa. Joten, mun runot kans. Tää on mun epämääränen runokokoelma joka on tehty puhtaasti mun omaksi iloksi, mut ei haittaa jos löydät niist jotain kivaa.
