olisinpa yhä neljätoistavuotias
tupakansavuinen hengitykseni hipoisi karkeaa maata
taskulämmin olut läikkyisi sinne ja tänne
pitkin ja poikin
kuten minäkin
enkä olisi menossa huomennakaan kouluun
salaisin onnettomuuteni paremmin
piilottaisin sen syvemmälle
en näyttäisi kellekkään
en antaisi sille enää tilaa hengittää
YOU ARE READING
maailmankaikkeus katseessasi (runokokoelma)
Poetrymietteitä lapsuusnostalgiasta, rakkaudesta, kahdenkymmenen ikävuoden kriisistä ja itsensä epätoivoisesta etsimisestä🌦️
