odotan yhä päivää jona lasket minut vapaaksi
poistaisit itsesi minun kartaltani
ja antaisit minun unohtaa sinun äänesi
kuvasi on palanut mieleeni, jokainen sekunti jonka silmäni ovat suljettuina näen sen
ehkä katsoin sitä liian pitkään, ehkä en ymmärtänyt aiemmin kääntää katsetta
anna minun luopua siitä
niin voisimme vihdoin kääntyä pois
en kai koskaan saa takaisin sitä
mitä minulta olet ottanut
ne asiat ovat jo poissa ja vain tyhjä kuori jäi
olet ikuisesti osa menneisyyttä
hetken muisto omasta surkeasta olemassaolostani
jotain kaukaista joka palaa aina uudestaan
kuin kalsea juhannuskokko
joka on hankala saada sammumaan
YOU ARE READING
maailmankaikkeus katseessasi (runokokoelma)
Poetrymietteitä lapsuusnostalgiasta, rakkaudesta, kahdenkymmenen ikävuoden kriisistä ja itsensä epätoivoisesta etsimisestä🌦️
