Vielä yksi askel kohti luottamusta

1. VALHEITA

Herään aamulla ja saan viestin:
"Jätän sut!"
Vastaan järkyttyneenä:
"Mitä vittuu? Miks?"
Hän vastaa minuutissa:
"Öö, koska en jaksa katella sua enää ja eipä mul mitään tunteitakaan ole. Aloin myös seurustella yhen sua paljo kauniimman kanssa, et myös sen takii."
Heitän puhelimen kauas lattialle ja en ajattele edes, että se voisi mennä rikki. Lysähdän takaisin sänkyyn ja alan itkemään. Olen aina ollut herkkä ja itken aina surullisis elokuva kohtauksis tai nii.
Olimme seurustelleet kolmisen kuukautta ja minulla oli aika vahvat tunteet jo ja luulin, että meistä voisi tulla jotain.

Tuohan ei ollut edes vielä pahinta. Menin seuraavana päivänä kouluun ja menin normaalisti kavereideni luokse Lotan, Minean ja Meerin luokse, mutta ne vain lähtivät aivan eri suuntaan.

Sitten ihmeissäni aloin kävellä luokkani päin ja siinä oli joku aika iso poika porukka enkä edes katsonut niitä päin, mutta pian joku huusi vain "vitun huora!" Sitten koko porukka kääntyi minua päin ja alkoivat nimitellä ja nauramaan. Lähdin äikkiä vessaan, koska tiesin etteivät he sinne voisi tulla. Laitoin oven lukkoon ja meni istumaan pöntön päälle.

Vessaan tuli kuitenkin joitain pian jälkeeni. Kuuli tytön sanovan. "Voi vittu se Livia on menny sekoilemaan iha vitusti." Ja silloin tunnistin kuka sen sanoi ja sehän oli tietenkin Meeri.
Minea sanoi myös naurahtaen." Vihdoin se paljasti oman luonteensa ja on täys huora. Se oli vissii pettäny Juliusta kolmen kanssa niinku mitä." Kaikki alkoivat nauramaan
Lotta totesi vielä. "Ihan ansaittu tuo Livian uusi huoran maine." Kaikki alkoivat kunnolla räkättämään.

Yritin ettei minua vain nähtäisi ja nostin jalkani mahdollisimman hiljaa ja hitaasti pöntön päälle, mutta kuitenkin he kuulivat sen. He alkoivat kuiskia ja nauraa joitain, mutten kuullut mitä.
Yhtäkkiä Minea sanoo "Yllätyys." Kaikki nauroivat ja suihkuttivat toisen vessan pideellä päälleni vettä. Pelästyin ja kiljahdin. Lähdin äikkiä paniikissa pois vessakopistani ja se oli huonoin idea mitä oli varmaan koskaan tehnyt. Sillä heti kun tulin pois vanhat parhaat kaverini tulivat ympärilleni ja nauroivat, potkivat ja löivät minua. Lopulta olin ihan märkä vedestä ja verestä, mutta sitten he ottivat vielä kuvan minusta ja jakoivat varmaan koko koululle ja kirjoittivat tekstiin "HUORA SAANUT ANSIONSA MUKAAN." Tytöt vain lähtivät nauraen pois vessasta ja makasin jonkin aikaa vain maassa itkemässä.

Lopulta keräsin voimani ja lähdin ikkunasta ulos ja juoksin kotiin. Onneksi ketään ei ollut kotona. Menin suoraan vessaan ja suihkuun. Päästin vain vettä päälleni ja istuin suihkun alle. Aloin itkemään ja itkin pitkään ja pitkään.

En siis todellakaan ollut pettänyt Juliusta yhden enkä varsinkaan kolmen kanssa. Olin varmaan rakastumassa siihen ennen tätä enkä olisi ikinä voinut tehdä sille enkä kenellekkään niin. Luulin oikeasti Mineaa, Lottaa ja Meeriä ystävikseni, mutta olin täysin väärässä.

Lopulta vuotta vanhempi veljeni koputtaa vessan oveen. En ollut jaksanut laittaa sitä lukkoon edes. Veljeni Luukas tulee viereeni ja halaa minua. (Olin mennyt sinne suihkun alla vaatteet päällä.)

Illalla huomaan kaikkien somejen olevan täynnä tätä juorua ja kuvia minusta ja aloin itkemään uudestaan. Kouluun en enää ikinä oikoisi mennä.

— — — — —
Olen nyt sängyssä miettimässä tuota tapahtunutta. Olin silloin 15-vuotias ja muutimme silloin pari päivää tapahtuneen jälkeen läheiseen, mutta toiseen pieneen kaupunkiin.

Olen nyt 16-vuotias ja olen ollut koti koulussa tähän asti, koska en ole uskaltanut enkä ole pystynyt menemään uuteen kouluun tapahtuneen jälkeen. Äitini piti minulle vuoden sitä koti koulua, muttei enää pysty eli joudun huomenna OIKEAAN kouluun. Vieläpä mukanani kaikkia traumoja ja luottamus ongelmia.

Veljeni on ainoa äidin lisäksi jolle olen pystynyt puhumaan. Luukas aloitti heti viime vuonna koulun uudessa koulussa. Välillä hänen kavereita tulee kylään ja pystyn silloin juuri ja juuri käydä nopeasti vessassa ja sitten pinkaisenkin yleensä huoneeseeni. En ole puhunut hänen kavereilleen mitään en yhtikäs mitään.

Joudun kuitenki kouluun huomenna ja puhumaan joillekkin. Luukas lupasi näyttää paikat ja luokkani. Hän vie minut jopa autolla kouluun.
(Hän ajoi erityis luvalla ajokortin 17-vuotiaana, koska hän käy edelleen siellä toisessa kaupungissa moikkaamassa kavereitaan ja pelaamassa jääkiekkoa.)

— _—_—_—

TÄSTÄ TULI AIKA DRAMAATTINEN EKA OSA, MUTTA NOHH KYL TEIJÄN PITÄÄ TIETÄÄ LIVIAN MENNEISYYDESTÄ.

Vaikka tää eka osa oli aika dramaattinen toivottavasti jaksoitte lukea loppuu ja jatkatte mielellänne vielä sitten kuin tulee seuraava osa.

Ainii oliko tää sopivan pitunen vai pitäiskö olla pidempi tai lyhyempi?

Ja olis kiva jos kommentoisitte mielipiteitänne:)
W:677