Winds Of Change || HS fanfic

007 | Riita

Sanoja 806

Harryn nk.

"Aattelitko laittaa ton paidan tänään?" Kysyn vähän vitsillä Livialta, jolla on päällään minun makuuni ei niin tyylikäs pusero. Olemme molemmat eteisessä, olen juuri lähdössä johonkin bänditapaamiseen.

"Joo kuinka niin?" Hän esittää vastakysymyksen hieman hämmentyneenä.

"Mä vaan aattelin että toi ei ehkä sovi sulle niin hyvin." Sanon laittaessani kenkiä jalkaan.

"Ja mitäköhän sinä tiedät vaatteista, että voit sanoo noin?!!" Liv alkaa huutamaan minulle, ja tajuan samantien katua pahasti sanojani.

"No en paljon mitään mutta kai mä saan kertoo mun mielipiteen!!" Huudan takaisin. Sitäkään minun ei olisi pitänyt tehdä.

"Jos sulla ei oo mitään kivaa mielipidettä, niin voit pitää turpas kiinni!!!" Hän huutaa vielä.

"No ehkä jatkossa pidänkin!!" Huudan samalla läimäisetn ulko-oven kiinni ja marssin autolle joka oli tullut hakemaan minua.

Tiedän sehän on vain yksi paita, mutta kuvattelin voivani kertoa mielipiteeni. Mutta en ilmeisesti. Tai sitten se johtui tavasta jolla aloitin kertomaan.

On kulunut muutama päivä siitä, kun olimme elokuvissa. Siitä lähtien Livia on ollut jotenkin erikoisen tasapainoton tunteidensa kanssa. Tai niinhän useimmat naiset on, mutta tämä on ollut jotenkin erilaista. Hän on suurimman osan ajasta maannut tai istunut sohvalla juoden kaakaota ja minä olen saanut varoa jokaista sanaani, kuin räjähtävää pommia. Ja juuri äsken, kun en varonut sanojani, näitte mitä tapahtui.

Tämä kaikki, unohtamatta edelleen jatkuvaa oksentelua ja muuten outoa olemusta. Toivon että hän olisi kunnossa ja että voisin tehdä jotain auttaakseni häntä.

Livian nk.

Yksi oven läimäisy ja hän on lähtenyt, onneksi. Hän on ollut mielestäni vähän outo ja etäinen lähipäivinä. Ja miksi ihmeessä hän yhtäkkiä alkoi arvostelemaan vaatteitani?

Kävelen pois eteisestä takaisin sohvalle ja olen juuri aikeissa jatkaa netflixin katselua kun puhelimeni päättää alkaa soida, ja joudun jälleen nousemaan ylös.

Huomaan soittajan olevan Alina, joten nostan puhelimeni korvalleni nopeasti.

A: Omg moi ei olla nähty tai puhuttu ikuisuuteen!!!

L: No ei kai kun hengaat vaa Louiksen kaa.. ja sitäpaitsi, nähtiin viimeks ehkä kolme viikkoo sitten joka ei oo ikuisuus.

A: Samapa tuo. Jokatapauksessa aattelin et olisin voinu tulla sinne teille käymään nyt ku jätkillä on se kokous siellä päin, tai täälläpäin? Miten sen nyt ottaa kun oon ihan kohta sun ovella.

L: Joo tuu ihmeessä ei mulla oo mitään suunnitelmia. Enkä varmaa olis saanu sua enää vaihtaan suuntaakaan.

A: Et niin, nähään kohta!

L: Joo moi!

Puhelu oli lyhyt, niinkuin meidän useimmat ei niin syvälliset puhelut ovat.

Ehdin juuri laskea luurini pöydälle kun ovikello soi. Hän todellakin soitti jostain ruusupuskasta, joita kasvaa talomme edustalla.

En ehdi lähellekään ulko-ovea kun paras ystäväni ryysii sisälle ja potkii kenkänsä jaloistaan ja ryntään halaamaan minua.

"Moiiiiiii"

"Heiiiii" Vastaan minun ollessa jo ystäväni rutistuksessa.

"Mulla on ihan hirveesti kerrotavaa!!!" Kerron innoissani Alinalle.

"Niin mullakin!!" Hän vastaa yhtä innoissaan. Ihana nähdä häntä pitkästä aikaa. Tuntuu että viimekerrssta on ikuisuus.

Kävelemme sohvan luokse ja sammutan telkkarissa päällä olevan netflixin. Istuimme sohvalle molempien ollessa vielä hiljaa. Kumpikin menee sohvan eri päätyihin ja laitamme jalat sohvalle, niinkuin aina.

"Okei, ensinnäkin en tiiä ootko kuullu Niallin naisasioista mitään mutta kohta oot!" Aloitan liian innokkaasti.

"Joo oon mä jotain." Ystäväni vastaa.

"Joo se soitti mulle yks päivä ihan paniikissa ja ketto et on menos treffeille parin tunnin päästä jonkun kaa eikä tienny mitään mitä treffeil vois tehä. Eihä tolle sais nauraa, mut aikuinen mies tollasessa paniikissa naisen takia." Sanon vähän pidätellen nauruani.
Alina vain hihittää mukana ja antaa minun jatkaa.

"Lopulta ne meni tän Juliannan kanssa yhteen ravintolaan ja Niall pakotti mun ja Harryn sinne kans. Ihan illalla kun oltiin lähös nii törmättiin Juliannan kaa vessoilla se on siis ihan törkeen mukava ja ihan Niallin tyyppinen. Sanoin sille et se voi hengata meijän kaa joskus." Kerron loppuun.

"Pyydetään se tänne nyt meijän kaa, riippuu onko Niall lähteny jo et se vois vaik heittää sen tänne." Alina selostaa.

"Mut ihanaa et Niall löysi vihdoin jonkun ei se oo nyt ollukkaan ku joku 4 vuotta sinkku." Ystäväni jatkaa.

"Voidaan soittaa Juliannalle nyt kun vaihdettiin sillon numerot ku törmättiin. Ja sehän saattaa olla vaikka Niallin luona valmiiks."

Avaan puhelimeni ja haen yhteystiedoista Juliannan numeron. Painan puhelun käyntiin, ja ennen kuin edes ehdin nostaa puhelinta korvalleni, Alina käskee laittaa kaiuttimelle ja teen työtä käskettyä.

J: Moii!

L: Moii, Alinan on tääl myös!

A: Joo moiks!

J: Apua ihanaa!

L: Me aateltiin et jos Niall ei oo viel lähteny, niin se vois ehkäpä heittää sut tänne meille ja voitas hengaa kolmistaan?

J: Öö mihin Niallin pitäis lähtee??

L: Älä vaan sano et se on unohtanu.. jätkillä alkaa kokous kahenkytä minuutin päästä.

J: Joo no se istuu tuol sohvalla ja pelaa pleikalla. Voisin ehkä vihjata sille asiasta..

L: Joo.

Puhelimeen tuli hetkeksi hiljaista, sillä Julianna meni puhumaan Niallille.

J: Lähetään ajaan niinku nyt, et oon siel ihan kohta.

L: Joo nähään!

J: Jooo

"Siis emmä kestä kui kivalta Julianna kuulosti pelkästään puhelimessa en jaksa oottaa et tapaan sen oikeesti!!"
Alina kertoo isoon ääneen heti puhelin loputtua.

"Se on oikeesti ihan liian mukava en mäkään kestä!"