Winds Of Change || HS fanfic

004 | Kaikki Ulos

Sanoja 1506

Livian nk.

Juttelimme Harryn kanssa niitä näitä ja sekä keskustelimme Niallista ja tämän naisesta.

Saamme meidän juomamme. Harry kalliin viininsä ja minä veteni. Minusta vähän tuntuu että olen vainoharhainen että olisin raskaana, sen kirotun ostamani testin takia. Millon viimeksi olemme edes tehneet Harryn kanssa mitään ilman suojausta?

En saanu vastausta pääni sisällä tuohon kysymykseen, mutta en jäänyt sen kummemmin sitä miettimään, kun olin juoksemassa jo oksennusta pidätellen vessaan. Nimittäin en aikoisi tänne lattialle oksentaan. Pitäisi ehkä kertoa Harrylle että olen kipeä. Itseasiassa olisi pitänyt kertoa jo aamulla...

Löydän vihdoin vessan oven ja ryntään sisälle lähimpään koppiin. Kumarrun pöntön ylle päästäen kaiken ulos, mitä sielä nyt ennen ruokailua yleensä on. Tunnen kuinka joku ottaa avonaisista hiuksistani kiinni ja vetää ne taakse. Ei kai Harry vain juossut perässäni?

Tämä on nolointa mitä minulle on vähään aikaan, tai kenties ikinä tapahtunut. Oksentaa nyt jossain ravintolassa, joku voisi kuvitella että oksennan koska ruoka oli niin pahaa...

Nappaan palan vessapaperia ja pyyhin suuni siihen.

"Mä oon ihan kunnossa." Sanon rauhallisesti, kun huomaan Harryn huolestuneen ilmeen. Se siitä totuuden kertomisesta..

"Ootko varma? Et kai oo kipee?" Hän kyselee nopeasti.

"Oon ihan fine usko jo." Vastaan vähän naurahtaen ja katson Harryn silmiin yrittäen näyttää vakuuttavalta. En tiedä aistiko Harry valheeni, mutta hän jätti asian sikseen ja lähdimme takaisin pöytäämme.

Matkalla kuljemme Niallin ja hänen naisensa ohi. Niall katsoo minua huolissaan samoin hänen seuralainen. Näytän Niallille käsillä merkkejä että kaikki on hyvin.

Istumme takaisin pöytään, ja juuri ajoissa sillä ruokamme näyttäisi juuri tulevan. Minulla ei ole yhtään nälkä, mutta pakko syödä että Harry ei epäilisi mitään.

Niallin nk.

Meidän keskustelumme on alkanut luistaa jollain tasolla, enkä ole enään niin hermostunut. Julianna on ihan mahtava, en millään keksisi mitään pahaa hänestä.

Huomioni kiinnittyy kuitenkin äkkiä Liviaan joka juoksee kohti vessoja, Harryn harppoessa pitkillä jaloillaan perässä. Mitä tapahtuu?

Pieni tuskanhiki valtaa minut jälleen ja tuijotan vain ystävieni suuntaan.

"Tunnetko sä noi kaks?" Julianna kysyy minulta vähän varovaisen kuuloisena.

"Joo." Vastaan vähän vaisusti.

"Mä vähän arvelin, sillä vilkuilet niiden pöytään koko ajan. Miten ne sattukin samaan aikaan tänne?" Julianna jatkaa hymyillen.

"No, mä itseasiassa pyysin ne tänne samaan aikaan, että ne olis mulle henkisenä tukena." Vastaan punaisena ja yritän vältellä katsomista naista suoraan silmiin. Sen sijaan Julianna laskee kätensä omani päälle joka lepää pöydällä.

"Mä huomaan että oot ollu koko ajan tosi hermostunu, johtuuko se musta? Jos mun mielipidettä pelkäät, niin ihan turhaan sillä en keksi susta mitään pahaa sanottavaa." Julianna sanoo hymyillen lempeästi ja hakee katseellaan omaani.

"Sun hermoilukin on vaan musta aika söpöö..." Hän jatkaa ja punastuu itsekkin.

"E-ei se siitä johdu, en vaan oo niin pitkään aikaa ollu missään treffeillä.." Kerron vähän nolona ja Julianna hymyilee minulle lempeästi.