Winds Of Change || HS fanfic

003 | Ravintolareissua pukkaa

Sanoja 819

Livian nk.

Selitän koko äskeisen puhelumme Niallin kanssa Harrylle joka vain nyökkäilee ja on samaa mieltä siitä, kuinka järjetöntä on pyytää meidän sinne. Toki Harry kertoi vievänsä minut mielellään ravintolaan. Hän halusi myös kovasti nähdä Niallin naisen.

"Vai on se Nialler löytäny naisen ittelleen..." Harry mietiskelee puoliääneen virnistellen puhelimelleen.

Näen sivusilmällä kuinka hän kirjoittaa viestiä innokkaasti hänen ja muiden poikien whatsapp-ryhmään. Voi Niall parkaa... Ei ole kivaa heti joutua silmätikuksi ku löytää jonkun.

•••

Kellon on tällähetkellä paria minuuttia vaille puoli kaksi ja Harry parkkeerasi autonsa juuri Niallin ilmoittaman ravintolan eteen. Harry nousee nopeasti autosta ulos ja tulee avaamaan minulle oven ennen kuin ehdin edes kissaa sanoa.

Harrylla on päällään mustat farkut niinkuin aina, sekä sininen kauluspaita muutaman ylänapin ollessa auki. Minulla sen sijaan on päällä vaalean sävyinen kukkamekko.

Könyän Harryn avustuksella autosta ulos ja tartun hänen kädestään kiinni kun lähdemme kohti ravintolan ovia. Harry ei tietääkseni ole tehnyt pöytävarausta, tosin kuin Niall sataprosenttisesti.

Pääsemme hienon ravintolan ovista sisälle ja yllätyn kun Harry ilmoittaa henkilökunnalle tekemästään varauksesta. Missä ihmeen välissä hän sellaisenkin on ehtinyt jo tehdä?

Jokatapauksessa, meidän ohjataan kauniisti katettuun pöytään erääseen nurkkaan. Katselen ympärilleni vähän vaivihkaa yrittäen löytää Niallia, mutta häntä tai hänen naistaan ei näy. Ensimmäinen ajatukseni on että olemmeko edes oikeassa ravintolassa.

Saamme jo ruokalistat neniemme eteen ja olemme melkein päättäneet mitä tilaamme kun tuttu brunette irlantilaismies ja luonnonkaunis blondi nainen saapuvat ravintolan ovista siististi pukeutuneina. Niallilla on ihan puku päällä ja naisella on kaunis mekko, eikä näyttäisi olevan ihan hirveästi meikkiä naamassa. Ensisilmäyksellä voin sanoa että he sopivat yhteen.

Seuraan tilannetta hieman sivusilmällä. Niall näyttää pidättävän hengitystä silkasta jännityksestä kertoessaan pöytävarauksesta. Nainen on rennon oloinen eikä näytä kiinnittävän huomiota Niallin stressaamiseen. Ihan hyvä niin.

Henkilökunta ohjaa parin muutaman pöydän päähän meistä. Hymyilen Niallille rohkaisevasti kun he kävelevät meidän ohitsemme, hän vain luo minulle jonkun jännittyneenä irvistyksen joka on hieman huvittavaa. Miten hän voikaan ottaa tästä niin paljon paineita?

Tarjoilija tulee meidän pöytämme kohdalle ja kysyy mitä haluamme syödä. Harry valitsee jonkun jäätävän kokoisen pihvin, ja minä otan kanasalaatin, sillä ei tee tällähetkellä mieli mitään kovinkaan tuhtia. Tarjoilija kirjoittaa tilaamamme annokset ylös valkoiseen pieneen vihkoon.

"Mites juomat?" Tarjoilija kysyy ystävällisesti lopetettuaan kirjoittamisen.

"Talon parasta viiniä." Harry kertoo ja Tarjoilija kirjaa ylös.

"Mä voin ottaa ihan vaan vettä." Sanon hymyillen ja tarjoilija poistuu kerrottuaan ruuan tulevan pian.

Niallin nk.

Kyseinen nainen jota vastapäätä upeassa ravintolassa juuri nyt istun, on tajuttoman kaunis ja mukava, enkä ensimmäisen puolen tunnin jälkeen osaa sanoa mitään pahaa hänestä.

Julianna tuli puolituntia sitten talolleni, minun ollessa täyden paniikin vallassa. En edes muista milloin olen viimeksi kunnolla seurustellut. Ehkä peruskoulussa? Jokatapauksessa, onneksi Livia antoi täydellistä vinkkejä, joidenka avulla olen päässyt ainakin tänne saakka.

Meidän puhelun loputtua silloin tein pöytävarauksen kyseiseen ravintolaan samantien ja juoksin lähimpään kauppaan ostamaan kukkakimpun.

Kun viimein avasin oven sitä koputtavalle Juliannalle en aluksi saanut sanaakaan suustani. Hän vain hymyili kaunista hymyään, minun luultavasti näyttäen pelkästään idjootilta hymyillessäni ennen kuin tajusin tervehtiä ja pyytää häntä peremmälle ennen lähtöämme.

Automatkalla juttelimme vähän niitä näitä. Julianna on ollut koko tämän ajan kovin rento ja helposti lähestyttävä. Hän on kysellyt minulta kysymyksiä itsestäni joihin olen vastannut vähän tökshtelevästi. Olen toki kysynyt häneltä myös muutamia kysymyksiä, ja hän vastasi niihin iloisesti, kuin ei huomaisikaan minun järkyttävää hermoiluani.

Kun saavuimme ravintolan parkkipaikalle. Ryntäsin auton sammutettuani puvuntakki liehuen avaamaan Juliannalle autonoven. Hän nousi autosta kiittäen ja antoi nopean pusun poskelleni. Miten minä enään jatkan tästä?

Ojennan käsivarteni ja Julianna tarttuu siitä hauikseni kohdalta kiinni. Lähdemme kävelemään kohti ravintolan ovia, ja sisälle päästyämme änkytän eräälle työntekijälle pöytävarauksestani kuin typerys. Jos en aivan väärässä ole, saatoin nähdä pienen huvittuneena hymyn Juliannan kasvoilla.

Meidän ohjataan viimein pöytään. Matkalla näen helpotuksekseni Harryn ja Livin melkein viereisessä pöydässä. Luon Livialle apua pyytävän hymyn, tai pikemminkin irvistyksen. Miksi sitä nyt haluaakaan sanoa.

Istumme pöytään ja tarjoilija toimittaa meille ruokalistat. Minulla ei ole mitään hajua mitä haluan. Yleensä osaan päättää suurinpiirtein vilkaisematta listaa ollenkaan.

Avaan listan ja selaile sitä rauhaksiin läpi. Ehkä ottaisin jonkun hampurilaisen?

"Mitä sä aijot ottaa?" Kysyn ääni väristen katsoen Juliannan sinivihreisiin silmiin. Miksi helvetissä ääneni pitää väristä? Eikö maailmankaikkeudelle riitä että pilaan miltei parhaimmat vaatteeni hikoilemalla ne pilalle?

"Mä ajattelin vähän tota tavallista hampurilaista. Mitäs sä meinasit?" Hän kertoo ja kysyy vastakysymyksen hymyillen.

"Varmaan kans joku hampurilainen." Vastaan hymyillen, ja naurahdankin vähän ilman että se kuulostaa kuin olisin juuri paskonut housuuni.

Sopivasti tarjoilija tulee luoksemme ja otamme molemmat jonkin sortin hampurilaiset. Seuraavaksi tarjoilija kysyy juomiamme.

"Mulle riittää sitruunakivennäisvesi." Julianna kertoo hymyillen. Ai että rakastan tuota hänen hymyään jo nyt..

"Mä otan ison cokiksen." Sanon hymyillen. Otan aina cokista, oli ravintola mikä hyvänsä.

Tarjoilija lähtee valkoisen vihkosensa kanssa luultavasti kohti keittiötä.

"Toit meijän näin hienoon ravintolaan ja sitten sä otat cokista?" Julianna nauraa katsellen ympärilleen.

"Se on mun juttu!" Vastaan nauraen. Ehkä pystyykin jo vähän rentoutumaan.

"Viiniä tälläsessä paikassa pitäis juoda." Nainen sanoo taas nauraen.

"Sanoo nainen joka otti jotain niinkin tylsää kuin kivennäisvesi, joka oli vielä sitruunan makusta!" Nauran kiusoittelevasti. Luulen että kyllä tämä tästä alkaa luistamaan pikkuhiljaa.