Silence.

Suihkulähde ilman vettä.

Aloitan tarinan ihan alusta niinkuin kaikki muutkin tarinat alkavat.

Katson isoa rautaporttia ja mietin kuinka perseelleen kaikki oli mennyt. Tuntuu kuin ankeuttaja olisi käynyt porttien takana ja kaikki ilo olisi hävinnyt maailmasta. Katson portin läpi pihalla olevaa pitkää tietä, joka johtaa ison rakennuksen eteen. Rakennuksen edessä on yksi avuton suihkulähde, jossa ei edes näyttäisi olevan vettä. Pihalla ei ollut kukkia taikka puita. Siellä ei ollut muuta kuin tuo avuton suihkulähde (ilman vettä) ja pari ruostunutta penkkiä (jotka näyttivät samallaisilta kuin puiston vanhat tärvellyt penkit) ja iso patsas (varmaan koulun johtajattaren) .
- Suorista paitaasi, Abigail.
Äitini sanoi kärttyisästi. Mulkaisin häntä ja suoristin paitani (vaikka se menisi uudestaan ryppyyn kuitenkin). Äitini oli juuri sitä tärkeilevää pikkutarkkaa väkeä omasta täydellisestä naapurustosta (täydellisellä tarkoitan sitä kun kaikki valvovat jokaista askeletta) . En sopinut äitini kuvioon kotona niinkuin sisarukseni. Sen vuoksi minä täällä kai olinkin.
Portit avautuvat vihdoin edessämme (naristen) ja puuskahdin sanomalla ääneen että se olisi menoa nyt. Nostin matkalaukkuni maasta ja juoksin äitini kiinni, joka harppoi jo kaukana pitkin tietä kohti taloa.

Katsellessani ympäri vanhan näköistä (mutta todella puhdasta) aulaa kuulin supattelua huoneen perältä. Yritin etsiä katseellani äänen aiheuttajaa ja huomasin kaksi rillipäistä poikaa kurkkivan kulman takaa. Kiva lisää nörttejä elämääni. Ihan kun kotona ei olisi ollut niitä tarpeeksi.
- Hyvää huomenta, ruova
- Hyvää huomenta. Sinä olet varmaan Abigail.
Käänsin katsettani vanhan näköiseen naiseen. Tajusin sillä sekunnilla miksi paikka näytti tältä miltä näytti. Vanha eukko, vanhat tavat. En halunnut osallistua keskusteluun joten yksinkertaisesti nyökkäsin. Se ei kuitenkaan auttanut vaan vanha eukko halusi kertoa minulle tämän sisäoppilaitoksen sääntöjä. Tytöillä ja pojilla on erilliset siivet. Poikien on vasemmalla ja tyttöjen oikealla puolella rakannusta. Minun huoneeni numero on 74 ja se on 4 kerroksessa. Pojat ja tytöt eivät saa olla toistensa huoneissa kello puoli kahdeksan jälkeen. He eivät saa olla edes samoilla siiivilä. Eikä hauskuus siihen loppunut ! Sain nimittäin huonetoverin nimeltä Brooke McCorza. Kuulostaa ihan joltain kaaran nimeltä.

Kävelen nyt pitkää käytävää ihan perimmäiseen huoneeseen ja avaan oven. Salaman nopeasti poika hyppää pystyyn sohvalta ilmeisesti Brooken päältä. (ilmeisesti) Brookilla oli kauluspaidan ylimmät napit auki ja pojalla housun vetskari ja nappi auki. Astun sisään huoneeseen.
- Mooooikka moi! Mä olen Brooke (haha arvasimapas!) ja sä oot Abigail.
Tyttö huutaa tosi kovaan ääneen ja menen hieman taaemmas häntä ihmetellen. Poika vain katsoo minua päästä jalkoihin. Minulla on ylläni musta hattu ( en sanonut tarkoituksella hellehattu, koska se ei antaisi oikeutta hatulleni), musta-puna raidallinen paita, jonka yllä on musta bleiseri, mustat farkut ja mustat korotetut kengät. En saanut selvää pojan ilmeestä mitä tämä mietti, mutta en saanut edes ihmetellä sitä kauaa kun Brooke työnsi tämän pois huoneesta. Heitin matkalaukkuni sängylle ja riisuin takkini sekä hattunu seinällä olevaan naulakkoon. Katsoin nopeasti ympärille ja kuulin taas Brooken äänen.
-Ei kovin vakuuttan näköinen, mutta kyllä täällä viihtyy. Sun täytyy silti ymmärtää se, että vaikka me ollaan kämppiksiä mä en ole sun kaveris. Mulla on oma sosiaalinen elämäni ja sulla omas. Capis?
Taisimme unohtaa jo äskeisen sisään tuloni tai Brooke ei ainakaan välittänyt siitä. Nyt hän katsoi minua ja odotti vastausta.
-Joo...
-Älä näytä noin vakavalta! Kunhan mä vaan kiusaan, mutta nyt oikeesti tärkeisiin asioihin. Voit tuoda vieraitas tänne, koska kyllä mäkin tuon. Jos tarviit omaa rauhaa ni annan sitä ja uskon sunkin antavan mulle. Suihku on varattu mulle ennen aamupalaa, että käyt sitte vaikka illalla tai aamiaisen jälkeen. Mä en välitä vittuakaan näistä säännöistä ja luultavasti sääkin joudut pulaan sen takia. Sit viel vika juttu. Onks sulla tupakkaa?
Seison vain hetken paikallani ja yritän sisäistää kaikkea mitä äsken kuulin ja kun sain vihdoin sanotuksi etten polta , Brooke tuhahtaa pettyneesti.

Päivä on sujunut ihan normaaleissa merkeissä. Väkeä on tullut takaisin kesälomilta ja jotkut tulevat moikkaamaan Brookea. Brooke taitaa olla suosittu täällä. Hän esitteli minut kaikille, jotka kävivät huoneessamme, mutta en edes jaksanut olla sosiaalinen joten moikkasin vain kaikkia. kaikkia. En välittänyt siitä tulisinko suosituksi vai en. Haluan vain päästä täältä hyvillä arvosanoilla ulos. Nyt varmaan mietitte olenko huligaani vai en. No minäpä selvennän asiaa..
Haluan päästä koulusta hyvillä arvosanoilla ja temppuja tekemättä läpi. Olen tähän menessä saanut aina kiitettäviä kokeista. En edes muista milloin olisin saanut huonoakaan kiitettävää. Vaikka olenkin itse vähän nörttimäinen, en voi sietää muita nörttejä. He eivät vain mahdu samalle aaltopituudelle kanssani. Minulle on moneen kertaan hoettu, että voisin olla suosittujen joukossa. Minulla on nimittäin pitkät vaaleat hiukset, laihat jalat/kädet, muotoja löytyy ja meikkaan juuri sopivasti. Ainoa muutos olisi tehtävä vaatteisiini. Käytän upeita vaatteita, mutta tyylini on kuulemma liian synkkä. Palataan kuitenkin takaisin sisäoppilaitoksen tapahtumiin.
En tulisi ikinä muistamaan kenenkään nimiä. Kuitenkin yksi ihminen jäi minulle mieleen ylitse muiden. Se oli pojan, nimeltä Jensen. Jensen oli minua noin päätä pidempi, vähän lihaksikas (tarkoitan oikeasti vähän. Hänellä ei ollut yhtään ihraa, mutta lihaksetkaan eivät olleet kovin isoja) , ruskea hiuksinen poika. Vähättelisin jos sanoisin Jenseniä komeaksi. Jensen oli aivan täydellinen. Hän ei edes näyttänyt realistiselta.
Jensen jäi myös ehkä siksi mieleeni, koska kun hän tuli huoneeseemme olin menossa kylppäriin pyyhe päällä. Jensen pamautti oven auki ja se pamahti selkääni/takamuksellleni niin ,että lensin mahalleni lattialle (Eikä pyyheeni auttanut asiaa). Jensen nosti minut nauraen ylös ja silloin näin hänen kasvonsa. Olin raivoammassa hänelle, mutta ei noille kasvoille voinut mitään sanoa.
Pointtini kuitenkin oli se nöyryytys millä tavalla tapasin Jensenin. En ollut tehnyt hyvää vaikutusta häneen nakuilemalla lattialla. Halusin kovasti tavata (siitä huolimatta) Jensenin uudestaa ja kyselinkin hänestä paljon Brookelta. Brooke laittoi oven kiinni, oven alle pyyheen (mitä kovasti ihmettelin, mutta sitten ilmeni syy) ja sitten läsähti sohvalle sytyttämään tupakkaansa.
-Ystävän neuvo. Unohda Jensen. Se ei kelpuuta ketään tyttöystäväkseen. Yhden yön juttuja on kyllä ollut, mutta yhdeksi yöksi on jäänytkin.
En välittänyt Brooken neuvosta vaan mietin mielessäni, että haluaisin nähdä Jensenin uudelleen.
---------
SAIN INSPIKSE JA TÄN SAIN AIKASEKS JOTEN OLISIN KIITOLLINEN KOMMENTEISTA. AJATTELLIN KUITENKI JATKAA TÄTÄ MUT OLIS KIVA KUULLA ONKO TÄÄ SE ARVONE.