Silence.

Jumala taikka jokin muu

Jensen katsoo minua ja minä häntä. Tätä on jatkunut jo aika kauan. Tunnen punan kohoavan entistä punaisempana kuin koskaan. Tunnen sydämeni sykkeen kiihtyvän sykkeen. Tunnen ja kuulen kiihtyneen hengitykseni. Tunnen kuin mitään muuta ei olisi tässä hetkessä kuin me. Minä ja Jensen.
Me kaksi olemme tässä hetkessä, mutta silti koko maailma liikkuu aivan normaalisti. Silti mikään tässä ei ole normaalia.
Kaikki pysää siihen kun Jensen irroittaa katseensa ja tulee makaamaan viereeni. Me vain makaamme ja katselemme ylöspäin. Ainoastaan Jumala tai jokin muu ylin voima tajuaa tämän hetken taijanomaisuuden.

Kolme tuntia tämän jälkeen
- Abigail, sanotko sä siis tosissa, että mitään ei tapahtunut? Te siis vain tosissanne makoilitte sängyllä lähekkäin? Ei edes yhtä pientä kielaria taikka suudelmaa, Brooke sanoi ja katsoi minua hämmentyneen järkyttyneellä katseellaan.
- Sanon, vastasin tällä kertaa vähän epävarmemmalla äänellä.
- Ja Jensen siis vain lähti pois ? Jensen siis vain nousi juttelunne jälkeen, katsoi sinua hetken ja lähti?
- Jep.
- Kai tajuat, että sinulla oli mahkut ja pilasit ne. Olisit saanut hänet siitä vain ja laittaa sukan oveen niin ettei kukaan olisi tullut keskeyttämään. Kai tajuat, että olen harvinaisen pettynyt ? Mun täytyy pitää sulle nyt pari oppituntia elämästä...
Sitten Brook alkoi kaivamaan kynää ja paperia samalla selittäessään typeryyttäni, mutta minä olin ainoa, joka tiesi etten pilannut yhtään mitään. Se oli juuri oikeanlaista läheisyyttä, mitä kaipasinkin...Tottakai olisin halunnut suudella häntä, mutta en halunnut olla vain yhden illan juttu. Halusin tästä kehittyvän jotain, koska en ollut sitä tyyppiä, joka vaihtelisi jätkiä kuin sutkia.
-...ja nyt meen pitää tehdä suunnitelma viikonlopuksi. Tietysti meijän täytyy nyt ottaa sitten sun käsi huomioon, ettei saada siitä pahempaa.
-Brook, mitä...
-Shhh, älä nyt keskeytä mua. Jos vaikka haetaan ne viinat ja ruvetaan pelaa totuutta ja tehtävää. Joojoo leikki on vanha, mutta parempi kuin se, että lähetään rälläämään sun käden kanssa. Saadaan nyt tyytyä tähän ja sitä pait...
Ja Brooke jatkoi taas suunnitelmaansa kuin mielipiteelläni ei olisi väliä. Oikeastaan en välittänyt siitä olisiko vai ei. Brooke oli opettanut minut elämään ja olemaan vähän rennompi. Hän oli mielettömän ihana, vaikka hänen mielenkiintonsa asioihin hyppi taukoamatta, Brooke sai tämän paikan eloon.
Brooke on minun parasystäväni.