Heräsin kellarista. Kesti jonkin aikaa tajuta mitä oli tapahtunut ja missä olin. Kesti myös hetken aikaa tajuta, miksi ihmeessä makasin Tepin sängyssä pelkissä shortseissa ja toinen käsi Tepin selän alla. Olin juuri miettimässä, pitäisikö herättää Teppi vai yrittää pysyä mahdollisimman liikkumatta ja vain odottaa, kun Teppi yhtäkkiä kääntyi ympäri ja avasi silmänsä. Tuijotin hetken Tepin ruskeisiin silmiin kunnes nousin nopeasti ylös ja siirryin äkkiä sängyn toiselle laidalle. "Oot näköjään vihdoin hereillä", Teppi sanoi normaalilla äänellä eikä vaikuttanut yhtään kyseenalaistavan läsnäoloani kellarissa. "Miks oon täälä?" kysyin etsien samalla missä olivat loput vaatteistani. Oli häiritsevää olla kolmisin samassa tilassa Rotan ja ilman paitaa olevan Tepin kanssa. Huomasin tahtomattani, että Tepillä oli selässään suuri kotkatatuointi ja kaulan tatuointi jatkui myös rintakehään. "No olit sen verran huonossa kunnossa sen keikan jälkee, että Kapteeni heitti sut joskus yöllä alas portaita tänne kellarii... kun Annika on varannu taas vierashuonee", Teppi kertoi viimeyön tapahtumista. En muistanut paljoakaan siitä, mitä oli tapahtunut sen jälkeen kun Korppi oli lähtenyt kotiinsa ja olin tilannut jotain drinkkejä Kapteenin kanssa. Muistin vain himmeästi sen, että Kapteeni oli huutanut taksia kanavasta ja olimme meinanneet hypätä veteen koska Kapteeni luuli jotain sorsaa taksikuskiksi. Jos tosiaan olin lentänyt myöhemmin rappuset alas kellarin oveen asti, ei taida olla ihme että muistini on lähtenyt. Toisaalta kun nyt tarkemmin mietin, muistinmenetyksen syy ei yleensä ole mikään fyysinen syy vaan psyykkinen, esimerkiksi jokin traumaattinen tapahtuma. Nyt alkoi tosissaan epäilyttää yön tapahtumat. "Öö millon sä sitten tulit keikalta kotii?" jatkoin tiedustelua johtolankojen toivossa ja laitoin kädet ristiin peittämään edes osaa yläkehostani, koska paitaa ei näkynyt missään. Teppi nousi ylös sängyltä ja otti Rotan käteensä vastatessaan: "Mä lähin kotii sen jälkeen kun se sun kaverikin lähti. Ja sitten olin täälä kellarissa kunnes kuulin kun sut heitettiin tota ovee päin ja raahasin sut vaa tähän sängylle." Tuijotin lattiaa ja sykkeeni nousi hetkellisesti kun mietin, että Teppi oli siis kantanut minut sängylle. Sitten mietin, mihin ihmeeseen paitani, reppuni ja kenkäni olivat kadonneet. Ja miksi olin menettänyt muistini illan tapahtumista. Tämä tarkoitti, että joudun menemään kysymään eilisen tapahtumista lisää Kapteenilta. "Okei. No, joo taidan mennä tonne ylös", selitin ja lähdin nopeasti ylös kellarin rappusia ja etsimään Kapteenia.
"Huomenta Santeri! Tulepas kohta kahveelle!" Sisko kehotti keittiöstä kuullessaan askeleita ja nähdessään minut seisomassa sekaisissa hiuksissa kellarin rappusten yläpäässä. "Huomenta", mutisin vastauksena ja huomasin Annikan olevan jo aamukahveilla. Tämähän menee vain pahemmaksi, mietin ja päätin yrittää lainata Kapteenilta jotain paitaa. "Missä Teppo on?" kysyin keittiön ovelta. "Varmaan nukkuu vielä yläkerrassa. Se oli ihan hirveessä kunnossa kun tuli, mitä oikei ootte tehneet eilen?", Sisko vastasi ihmetellen. "En tiiä. Sen takia etinki sitä", sanoin hiljaisesti ja käännyin pois keittiön ovelta kohti rappusia ja Kapteenin makuuhuonetta, josta kuului sen kovaäänisempää kuorsausta mitä lähemmäs ovea pääsin. Hetken päästä koputin oveen ja sisältä kuului: "HyibAHirvet keikkaa Vetäääää keskellä KuUuumaa kesöää kRrHhhhhhhhhhh." Päätin avata oven ja herättää Kapteenin vaikka pakolla koska tarvitsin paidan enkä halunnut häiritä Teppiä enää tämän enempää mitä olin jo varmaankin tehnyt. "Kapteeni. Herää", sanoin ja menin huoneeseen. Kapteenilla kesti jonkin aikaa tajuta että olin saapunut huoneeseen mutta lopulta Kapteeni nousi ylös. "Mitä perhanaa Santeri mikset oo nukkumassa?" kysyi Kapteeni. Selitin että nyt kello on jo kymmenen ja tarvitsen lainaksi paitaa ja että Kapteeni saa luvan selittää mitä ihmettä eilen tapahtui. Kapteeni alkoi nauraa ja totesi että se onkin kunnon kertomus joka täytyy kertoa kahveen äärellä. Kapteeni myös sanoi että paitoja löytyy viereisestä kaapista ja reppuni on huoneen nurkassa. Otin äkkiä jonkin Kapteenin karseista Älkö-paidoista ja hain reppuni nurkasta, jonka jälkeen poistuin Kapteenin huoneesta. Päätin tutkia löytyisikö repusta johtolankoja. Siellä oli kuitenkin samat tavarat jotka sinne pakkasinkin ja lisäksi puhelimeni. Huomasin että olin saanut ilmoituksia Instagramista ja näin joidenkin tykkäysten lisäksi Robinsonin kommentin: "Wtf Santeri" ja Zoranin kommentin: "Invite me next time". Katsoin mitä olin oikein julkaissut ja näin tärähtäneen kuvan jossa oli punainen valaistus ja Kapteeni juomassa litran kaljatuoppia ja minä Kapteenin vieressä joku vodkalasi kädessä. Vaikutti tarpeeksi pahalta. Mietin, voiko muistinmenetykseni johtua sittenkin alkoholista ja miksi olisin juonut niin paljon. Näin ei ole vielä ennen kertaakaan käynyt vaan olen aina aikaisemmin muistanut kaikki tapahtumat tarkasti.
YOU ARE READING
Eteenpäin elämässä
RandomTässä tarinassa selviää miten menee Santeri salapoliisi -maailman nulikoilla vuonna 2024.