Peruskoulun jälkeen aika on kulunut nopeasti. (Jos aikaa ylipäätään on olemassa (jota epäilen suuresti)). Enää en ole joutunut selvittämään ainakaan monia outoja tapahtumia, Eveä ei ole yritetty murhata eikä skitsofreenisiä taiteilijoita ole näkynyt. Sen sijaan olen voinut keskittyä opiskeluun ja harrastuksiin.
Yläasteen jälkeen jatkoin lukioon. Siellä sain pari uutta kaveria ja lisäksi vietin aikaa Robinsonin kanssa, joka oli edelleen yhtä hiljainen ja kouluampujan näköinen kuin yläasteella. Täällä kukaan ei kuitenkaan jaksanut kiusata siitä vaan saimme olla omassa pienessä kaveriporukassamme rauhassa. Lukiossa opiskelu oli mielestäni ihan mukavaa, koska kursseja sai valita vapaammin ja ne olivat haastavampia. Päätin kirjoittaa pitkän matikan, fysiikan, englannin, äikän, ruotsin, saksan, historian ja yhteiskuntaopin. Varsinkin kielet ja fysiikka olivat helppoja ja muutkin menivät ihan siedettävästi.
Lukioaikana jatkoin myös musiikin harrastamista. Soitin pianoa ja kitaraa ja minut kutsuttiin mukaan lukion bändiin, jossa yksi uusista kavereistani soitti jo rumpuja. Soittaminen oli hauskaa mutta emme kaikki kuunnelleet samanlaista musiikkia, joten bändiä ei jatkettu enää lukion jälkeen. Kävimme kuitenkin soittamassa muutaman keikan ja joku random kysyi sen jälkeen Snäppiäni, jota en antanut koska miksi kukaan tarvitsisi sitä tietoa mihinkään wtf. Hankin lukioaikana myös tietokoneen paremmilla spekseillä ja pelasimme välillä Discord-puhelussa Robinsonin ja parin muun kanssa. Robinson oli kyllä melkein aina mutella mutta cärräsi liian usein pelejä meille.
Kun täytin 18 menin Kapteenin kanssa baariin. Kapteeni oli kokenut alkoholin asiantuntija, ainakin omasta mielestään. Aloitimme jo klo 16 kun läheinen pub aukesi ja Kapteenin juomisvauhti oli kaksi juomaa puolessa tunnissa kun taas itse otin yhden juoman kolmessa tunnissa. Kapteenin mukaan olisi kannattanut juoda vielä ennen baariin menemistä pullo aitoa suomalaista koskenkorvaa kotona jos olisi halunnut säästää rahaa, mutta syntymäpäiväni kunniaksi tämä oli poikkeus ja Kapteeni lupasi maksaa (Kela-tuella) kaikki juomat oikein kunnon baarissa. Myöhemmin illalla kun karaoke aukesi, en pystynyt enää olemaan baarissa hirveän epävireisen laulun takia joten lähdin Kapteenin lauluvuorolla yksin kotiin. Myöhemmin Kapteeni ihmetteli mihin olin mennyt mutta oli kai itse jatkanut iltaa vielä pilkkuun asti ja lopulta ojan pohjalle.
Lukion jälkeen hain yliopistoon opiskelemaan konetekniikkaa. Pääsin heti ensimmäisellä yrityksellä sisään, mutta jouduin ennen opiskelun aloitusta käymään armeijan. Kävi kyllä kateeksi Jouharia, jonka ei tarvinnut mennä edes kutsuntoihin ulkomailla asumisen vuoksi. Armeijassa oli karseeta koska joutui koko ajan olemaan muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Selvisin siitä kuitenkin. Myös Robinson teki samoin ja yliopistopaikan vastaanotettuaan kävi ensin armeijan. Armeijan jälkeen sitä ei melkein edes tunnistanut samaksi tyypiksi. Kai se sen takia saikin yhtäkkiä lisää seuraajia Instagramissa kun päivitti uuden profiilikuvan, joka oli otettu armeijan jälkeen. Itse en kokenut niin suurta muutosta mutta pukeutumistyylini on kyllä muuttunut verkkareista vähän siistimpään tyyliin.
Nyt kun Jouhar tuli mainittua niin voin kertoa että Aloha ja Jouhar asuvat vieläkin Havaijilla ja Aloha on kouluttanut Jouharista myös turistiopasta ja tanssiopettajaa. Haluaisin kyllä lähteä käymään Havaijilla vaikka perheen ja Kapteenin ja Siskon kanssa vaan sen takia että näkisi Jouharin vetämässä hulatanssitunteja. Hari sen sijaan on muuttanut eri osavaltioon ja työskentelee jossain suuressa yrityksessä hyvällä palkalla. Meidät kutsuttiin muutama vuosi sitten Harin ja Rebeccan häihin, jotka järjestettiin Sukutalolla. He järjestivät juhlat myös Yhdysvalloissa. Vaikka en ollut ennen häitä edes ikinä tavannut Rebeccaa, selvisin juhlista ihan oksti.
Tänä syksynä tulee taas koetteluun kykyni selvitä isoista juhlista, koska meidät kutsuttiin myös Teresan ja Valtteri Aaltolan häihin ja heidän lapsensa kastejuhlaan. Rauski aikoo järjestää itse koko tapahtuman ja en epäile etteikö hän onnistu siinä helposti. Teresa kuitenkin suunnittelee koristelun ja kattaukset. Näin Valtterin muutamia kertoja joissakin juhlissa ja vastaavissa ja mielestäni tyyppi vaikutti ihan mukavalta, ainakin paljon parempi vaihtoehto kuin Teresan aiempi poikaystävä joka oli ostelemassa usein Tepin bisneksissä. (Tietenkin sain selville koko jutun koska kuka nyt ei huomaisi sitä kellarissa olevasta karseasta imelästä hajusta.) Teresalla vaikuttaa muutenkin menevän hyvin kuten Evelläkin, joka on nyt valmistunut kampaajaksi.
Tänä vuonna alkaa neljäs vuoteni yliopistossa ja ensimmäinen vuosi maisterivaihetta. Kandidaatin paperit sain viime vuonna. Olen ollut myös kesätöissä muutamana kesänä. Työpaikalla tutustuin esimieheeni Kai Korppiin, jolta opin paljon käytännön konepajan töistä. Olen silti enemmän kiinnostunut suunnittelusta, vaikka on muiden suunnitelmien toteuttaminenkin ihan kelvollinen työ. Kesällä Korppi kutsui minut myös kotiinsa katsomaan kellokokoelmaa, jota hän oli korjannut ja rakentanut pihalle omalla ajallaan. Se oli mielenkiintoinen projekti, ja kellot olivat hienoja.
ŞİMDİ OKUDUĞUN
Eteenpäin elämässä
RastgeleTässä tarinassa selviää miten menee Santeri salapoliisi -maailman nulikoilla vuonna 2024.