Ajatuksia runojen muodossa

Anteeks

Aina olen kuvitellut elämän reilua olevan
Jotenkin vasta nyt näin puolen kovemman
Ei saisi olla hyväksyjä hiljainen
Käytännössä se silti on ratkaisu oikeanlainen
Kukaan ei osaa enää anteeks pyytää
Jutut on niin paskoi mut kohde on syypää
Jos joku sut surustumaan saa
Se on sun oma vika, ei kukaan tuu pahottelemaan
Et saa sanoo siitä sille joka satutti
Se ei tuu ikin myöntää ett sitä kadutti
Sust tulee luuseri jos valitat siit
“Se oli vitsi, etkö tajuu huumorii”
Kukaan ystävä ei oo täydellinen
Pistä siis turpa kii ja oo onnellinen
Sentään sul on ystävii
Vaik ne ei oiskaan hyvii niin
Tuon jouduin toteamaan itsellein
Kun kavereilt surustumal ilon vein
Niin sitä vaan paskaan mut hukutettiin
Haukuttiin alas syvimpään helvettiin
Ihan vaan siks että sanoin lopeta
Ei se niille mitään opeta
Itsepähän mieleni pahotin
Siks nyt virheistäin oppii otin
Ikinä enää en valita siitä
Että huumorintajuu ei itellä riitä
Voin pitää omista arvoista kii
Ei silti muille tartte opettaa niit
Mun paha mieli
On vaan ongelma pieni
Ei se ketään kiinnosta
Ei siitä kannata mainita
Itke sitten vaan peiton alla yksin
Nojaa mun olkapäähän ja itke nytkin
Mä lupaan pyytää anteeks
Lupaan että oot tarpeeks
En halua olla kusipää
Muita täällä usein en nää
Itke rakas ystävä itke
Itke itke itke itke
Mä sun kanssas itken
Itken itken itken itken
Sillä vika on maailmassa epäreilussa
Ei ei, ei mitään vikaa oo sussa
Mutta tiedämme ettemme sano heille
Siitä koituu vain lisää haittaa meille
Kun oikeasti turvassa olet
Saat vapauttaa tuskan jota koet
Ei sovi herkkyys päivänvalolle
Älä siis kerro surusta joka taholle
Salli mun antaa hali sulle
Silloin tulee parempi mieli myös mulle
Sillä sinä ja minä me tarvitaan voimii
Jotta voidaan kestää ja rakastaa toisii