Ajatuksia runojen muodossa

Särö mun sydämes

Haluisin sua halata
Sua vieläkin tapailla
Mut ei
Kun niin sä teit
Et ei me enää voida
Kuin ystäviä olla
Mut kun tää sattuu
Hiton kamalalta tuntuu
Vielkin sua liikaa rakastan
Entä sä?
Ehditkös jo tunteet sängyn alle lakasta
Toisin kuin mä
Sillä joka päivä sä vielki oot
Mun haaveissa jois ei mitää järkee oo
Kun en oo enää sun
Olen reunalla kuilun
Haluisin niin hypätä
Mut se ois ihan typerää
Kun onhan mul kaikki hyvin
Jos pyydän saan joltai avoimen sylin
Koulus kaikki hyvin
Melkee kaikki kaverisuhteet hyvin
Perhejutut ihan ok hyvin
Viulu ja kuorokin oikein hyvin
Mut kun mulle ei vaa riitä
Ku pään sisäl kaikki riippuu siitä
Haluutko ottaa mut vastaa
No vittu et
Kun vaa kavereita ollaa
Haluisin olla sulle se
Miks ei voitu ensin puhuu
Miks ett mun kaa sillee olla haluu
En mä oo täydelline
Mut säki olisit voinu olla onnellinen
Jos ongelmista puhuttais
Nii nyt ei ehk ketuttais
Olla yksin
Niin yksin
Vaikka on mulla ystävii
Nii sun kaa oltii yhtä, nii
Olisin voinu oppii olla tyttöystävä
Mitä vaan ollakseni sulle miellyttävä
Yheksän päivää ja
Neljä kuukautta
Ei riitä tuntemaan mua kokonaan
Eikä kyllä suakaan
Olisitpa antanu aikaa
Meidän välil oli taikaa
Jos vaa olisit uskaltanu sanoo
Et pidä ku luodaa meiän sielujen taloo
Muiden nähden
Sen tähden
Ettet haluu sen olevan obvious
Liikaako oli mun rakkaus
Olisin sen aiemmin lopettanu
Jos olisit mulle siitä merkin antanu
Oltais voitu se sielujen koti rakentaa
Jossain kaukana muiden katseilta
Oisko se ollu hyvä?
Sillä särö mun sydämes on nyt tosi syvä