Tuijotan punavalkoista isoa koulurakennusta edessäni. Viimeinen vuosi on alkamassa. Kuvitella, että täytin kesällä 17 ja nyt on alkamassa viimeinen vuoteni lukiossa. Jos nyt mietitte, että miksi ihmeessä valmistun alaikäisenä, niin Yhdysvalloissa on vain sellainen juttu näissä lukiossa. Sinne mennään 14-vuotiaana, siellä ollaan se neljä vuotta ja sieltä valmistutaan 17-vuotiaina. Herään pian ajatuksistani, kun tunnen ihmisten tönivän mua jokaikiseen suuntaan.
"Taas sitä mennään," huokaisen itsekseni.
Lähden kävelemään kohti koulun suuria lasisia ulko-ovia ja päästyäni sisälle näen heti ne kaksi ryhmää, johon koulumme on jaettu. Niihin, jotka ansaitsevat suosionsa kovalla työllä, hyvillä arvosanoilla ja mahtavalla koulumenestyksellä. Ja niihin, joiden suosio perustuu sen paha poika -mallin ympärille. Itse kuulun tuohon ensimmäiseksi mainittuun ryhmään. Koulussamme on myös niitä, jotka eivät kuulu mihinkään ryhmään. Heitä kutsutaan hylkiöiksi.
Saavun vanhalle tutulle kaapilleni ja avaan sen avaimellani, jonka sain ekana vuonna. Ihan ensiksi laitan teipillä kaappini 'sisäoveen' muutamia kuvia, joissa olen kaveriporukkani kanssa. Mulla on hyvät välit kaikkiin oman ryhmäni jäseniin, mutta silti on hyvä olla sieltä vielä oma läheinen porukka.
Pamautan kaappini oven kiinni ja lukitsin sen. Pian huomaan kaveriporukkani tulevan mua kohti. Ariel, Nora, Hannah ja Emily. Nora juoksee ensimmäisenä luokseni ja halaamme toisiamme. Emme ole nähneet Noran kanssa ollenkaan kesälomalla, vaikka näimme porukkani kanssa, mutta Nora oli vanhempiensa kanssa käymässä Balilla.
"Ihana nähä pitkäst aikaa!" Nora huudahti.
"Niinpä! Miten meni loma?" vastasin kysyen.
"Ihan hyvin, oisin kyllä jääny nukkuu vielä!" Nora vastasi, kun irrottaudumme halauksesta.
Loput porukan jäsenet myös saapuivat luoksemme. Käännän katseeni Norasta muihin ja kysyn: "Miten teidän loma meni?"
"Paremmin ku aattelin," Ariel vastaa, periaatteessa itsensä ja muidenkin puolesta, sillä muut vain nyökkäävät.
"Ootteko jo miettiny mitä kerhoja otatte?" kysyn.
"Mä otan yleisurheilun," Nora sanoo.
"Tiedekerho gang," Ariel kertoo ylpeänä.
"Ite aion ottaa cheerleadingin, niinku viime vuonna," sanon itse valintani.
"Mäki aion ottaa sen," Hannah sanoo.
"Mä en tiedä vielä," Emily vastaa ja me katsomme häntä järkyttyneenä.
"Mitä?" päästän suustani.
"Sä aina tiedät meistä ekana," Hannah sanoo.
"Nyt kävi toisin," Emily toteaa ja hymyilee.
Kohta koulun kello soi ja kutsuu opiskelijat lukuvuoden ensimmäiselle tunnille.
"Mitä teil on ekana?" Hannah kysyy.
"History," luen lukujärjestyksestäni.
"Matematiikkaa," Nora valittaa.
"Mulla myös, pistä tohon," Hannah sanoo ja he lyövät kivet yhteen.
"Mulla ja Emilyllä on kuvataidetta," Ariel kertoo.
Lähdemme Noran ja Hannahin kanssa eri suuntaan kuin Ariel ja Emily. Historian ja matematiikan luokat ovat samalla käytävällä, mutta vastapuolin. Kapusimme portaat ylös toiseen kerrokseen ja siitä jatkoimme oikealle. Historian luokan ovi oli jo auki, joten huikkaan heipat Noralle ja Hannahille ja sanon, että näemme sitten tuntien jälkeen ulkona kerhojen luona.
Astun luokkaan sisälle ja näen eturivin täynnä oman ryhmäni jäseniä. Takana taas istuu ne "pahat pojat". Luokan keskivaiheilla istuu sitten niitä hylkiöitä. Huokaisen raskaasti itsekseni ja menen istumaan luokan toisiksi ensimmäiselle riville ikkunan viereen. Yleensä istun takana. Istuuduin paikalleni ja annan katseeni vielä kerran kiertää oppilaissa. Joku takana oleva poika katsoo mua, ja katson takaisin, kunnes tunnen tökkäisyn kädessäni.
"Lauren!" kuulen Alissan äänen, joka on samassa ryhmässä kanssani.
"Hä?" kysyn ja katkaisen meidän katsekontaktin.
"Älä tuijota noita, se on tabu," Alissa san
Huokaisen taas ja siirrän katseen opettajaan, joka sählää jotain luokan edessä. Mun mielestä, mun historian opettaja, Mrs. Jones, on kyllä ihan paras kaikista opettajista, mitä mulla on koskaan ollut. Sen tyyli opettaa on ihan oikeasti täydellinen sekä monipuolinen, eikä liian monimutkainen ja sen käsialasta saa myös selvää, jos kirjoitetaan tunnilla muistiinpanoja, joita me yleensä tehdään.
Mrs. Jones tervehtii kaikkia ja sitten aloittaa kertomaan, mikä on päivän aihe. Ilmeisesti tänään käydään jotain Yhdysvaltojen historiaan liittyviä asioita. Opettaja alkaa kertomaan jotain Yhdysvaltojen historiasta ja käännän katseeni ikkunaan. Kohta kuulen, kuinka pari opiskelijaa alkavat puhumaan jostain toisilleen, joka saa myös opettajan pysäyttämään puheensa. Nyt koko luokka kääntyy katsomaan takana istuvia.
Pian he hiljenevät ja opettaja avaa suunsa sanoakseen:
"Voisitteko nyt keskittyä? Tiedän, että tämä on viimeinen vuosi, mutta haluan sanoa, että abivuosi ei ole ruusuilla tanssimista, joten ette voi hankkia todistustanne vain käymällä opiskelijabileissä tai tanssiaisissa,"Tämän jälkeen nämä opiskelijat hiljentyvät ja opettaja jatkaa puhumista. Kohta hän näyttää taululle, luultavasti eilen tekemänsä muistiinpanot aiheesta, eli otan siis vihkon esille. Alan kopioimaan muistiinpanoja omaan vihkooni, mutta selitän kyllä joitakin asioita omalla kielelläni, jolla itse ymmärrän ne. Piirrän myös lopuksi havainnollistavia kuvia aiheeseen liittyen ja korostan muutamia sanoja.
»»»
Pääsen tunnilta 5 minuuttia etuajassa, joka on aina hyvä juttu. Jotkut opettajat nimittäin päästävät 5 minuuttia myöhässä tai jotkut tasan sen ajan, milloin tunti oikeasti loppuu. Muut ovat vielä tunneillaan, paitsi käytävillä näkyy vain niitä ihmisiä, joilla on hyppytunti menossa. Itsellä ei ole yhtäkään tässä lukujärjestyksessä.
Suuntaan koulumme ala-aulaan lasisen liukuoven eteen odottamaan kavereitani. Täältä pääsee nimittäin sisäpihalle, jossa järjestetään joka lukuvuoden alussa kerhoihin ilmoittautumiset. Alan selaamaan puhelintani ja vastailen eilisiin snäppeihin, joita en ollut vielä edes avannut.
_________________
7.11.2024
words: 777 <3
toivottavasti pidit 🩷- adessastories 🫶🏼
BẠN ĐANG ĐỌC
Näkyvää valoa
Lãng mạnLukio on jakaantunut kahteen suosittuun ryhmään: heihin, jotka ansaitsevat suosionsa kovalla työllä, hyvillä arvosanoilla & mahtavalla koulumenestyksellä sekä heihin, joiden suosio keskittyy eniten paha poika -mallin ympärille. Ne, jotka eivät kuulu...