Ainoani (Scorpius/Lily)

Ensimmäinen "ei tänään kulta"

Scorpius seisoi hermostuneena Taikaministeriöön vievän sisäänkäynnin luona. Keskitalvella oli siihen aikaan pimeää ja ainoa valo oli suoraan Scorpiuksen yläpuolella. Hän asetteli solmiotaan paremmin, pyöritteli taikasauvaansa ja silotteli takkiaan. Tulisipa Albus jo, Scorpius ajatteli ja vilkuili ovesta kulkevia tylsistyneen näköisiä velhoja ja noitia ja huomasi kauhukseen, ettei yksikään heistä hymyillyt.

Viimein Albus saapui naama hiukan punoittaen. Hän piteli salkkuaan kuin henkensä hädässä ja oli liukastua lumen alta pilkottaneeseen jäähän.

"Suuri Albus Severus Potter-", Scorpius virnisti hermostuksestaan huolimatta, "-myöhässä."

"Christina ei olisi halunnut, että lähden", Albus selitti hiukset sekaisin. Scorpius katsoi ystäväänsä merkitsevästi tämän suoristaessa solmiotaan.

"Vaimo käy kuumana kaikkien näiden kuukausien jälkeenkin?" Scorpius sanoi epäuskoisena ja Albus vilkaisi häntä pyöritellen silmiään.

"Haa haa haa. Oletko valmis ensimmäiseen päivääsi?"

"En tiedä. Lily oli ainakin ihan innoissaan, osti tämän solmionkin."

"Suloista. No, mennään."

Taikaministeriö oli aivan yhtä kauhea ja ankea työpaikka kuin Scorpius oli odottanutkin. Juoksupoikana hän vain ravasi paikasta toiseen kannellen tavaroita, jotka kuitenkin piti hetken päästä viedä takaisin. Tuntui, ettei kukaan oikeastaan tuntunut tietävän, mitä heidän piti tehdä, vaan kaikki juoksivat edestakaisin kuin päättömät kanat.

Ruokatunnilla Scorpius pyysi Albukselta, että he söisivät jossain muualla kuin ministeriön jättimäisessä kahviossa. Albus suostui virnuillen.

He putkahtivat puhelinkopista jästikadulle ja menivät kadun toisella puolella olevaan kahvioon, joka oli täynnä työläisiä. Albus oli parempi käsittelemään jästirahaa, joten hän sai hoitaa rahan kanssa tappelemisen. Scorpius ja Albus istahtivat ainoisiin vapaisiin paikkoihin kahden viimeistellyn näköisen, jakkupukuisen naisen viereen. He vilkaisivat kahta velhoa närkästyneinä, mutta jatkoivat hiljaista rupatteluaan.

"No, miten on mennyt ensimmäinen päivä?" Albus kysyi ja haukkasi täytepatonkiaan. Scorpius huokaisi.

"Ihan hirveää", hän sanoi, hörppäsi kahviaan ja irvisti. "Maistuu vähän sille keittämälleni Saatanan kuselle."

"Ai siis kahvi vai työ?", Albus hekotti suu täynnä ruokaa. Nainen hänen vieressään vilkaisi Albusta nenäänsä nyrpistäen.

Scorpius huokaisi. Häntä ärsytti, että vaikka hän kuinka oli yrittänyt saada mistä tahansa muualta töitä, ainoat vapaana olevat paikat olivat ministeriössä. Kukaan ei halunnut töihin Malfoyta. Ei kukaan.

"Minun on vain pakko kestää. Koska Lily intoilee nyt asunnosta ja siihen pitäisi säästää", Scorpius sanoi ja haukkasi palan lihapiirakastaan.

"Te olette olleet yhdessä vasta vajaat puoli vuotta, älkää nyt kiirehtikö", Albus sanoi.

"En minä kiirehdi. Lily kiirehtii. Hän haluaa muuttaa jos pois kotoa", Scorpius sanoi ja vilkaisi ulos. Aurinko paistoi kylmästi ja sai lumikinokset hohtamaan.

"Tehän oikeastaan asutte meillä", Albus huomautti.

"Haittaako se?" Scorpius sanoi ehkä liiankin ärhäkästi.

Albus pudisteli kiivaasti päätään. "Ei tietenkään haittaa. Mietin vain, että eikö olisi välillä kiva olla esimerkiksi äidin ja isän luona, jotta tutustuisitte paremmin?"

Scorpius katsoi Albusta.

"No joo, olet ehkä oikeassa", Albus kohautti olkiaan ja tunki viimeisen palan patongistaan suuhun. "Mutta meidän pitää varmaan mennä, jotta ei myöhästytä."