Kuivasin pitkiä vaaleita hiuksiani vielä viimeisen kerran ja kietouduin pyyhkeeseen. Avasin kylpyhuoneen oven lukosta ja kipitin nopeasti omaan huoneeseen. Seuraavana päivänä minun pitäisi mennä kouluun neljän kuukauden jälkeen. Olen asunut sen neljä kuukautta minun tädin luona. Isäni kuoli auto-onnetomuuteen kun olin vain kuusi vuotias. Luulin että äiti pääsi sen yli mutta se alkoi sekoamaan tän vuoden alussa. Ja sitten hän oli murhannut ihmisen. Viattoman ihmisen joka oli kävellyt hänen ohi. Hän joutui vankilaan ja minut päätettiin laittaa Cesilia tädin hoitoon. Kävin terapiassa monia kertoja viikossa. Nyt yhden kerran joka toinen viikko. Cesilia täti ei voi itse saada lapsia joten hänellä on kaksi adoptio lasta, Markus ja Samuel. Samuel oli suunnilleen minun ikäinen ja Markus pari vuotta nuorempi. Minua hieman hermostuttaa mennä huomenna kouluun. Minun piti vaihtaa sitä tradegian vuoksi. Ei se minua sinäänsä hetkauta yhtään koska ei minulla siellä kavereita ollut. Mutta nyt kesken lukukauden pitäisi ilmestyä kouluun. Olin kotiopetuksessa joten en ole jäänyt jälkeen, luulen ainakin niin. Puin vaatteita päälleni ja tarkistin varmaan sadannen kerran koulurepun. Ja onneksi tarkistinkin koska olin unohtanut matikan kirjan. En vain muistanut missä se oli. Etsin sitä kaikkialta huoneestani. Lopulta luovutin ja menin kysymään olisiko Samuel nähnyt sitä. Avasin sen oven koputtamatta. ''Ootko nähnyt mun matikan kirjaa??'' Samuel makasi sängyllä ja chattaili oman rakkaansa kanssa. Minua ei semmoinen kiinostanut.
