****Seuraavana aamuna****
Tällä kertaa en unohtanut laittaa herätyskelloa päälle. Pesin hampaat kylpyhuoneessa. Harjasin hiukset huolellisesti. Rajasin silmäni, laitoin luomiväriä ja ripsiväriä ripsiin. Otin kaapista itselleni mustan hameen ja paidan jossa oli valkoisia ja mustia raitoja. Laitoin vielä kultaisen kaulaketjun päälleni. Katsahdin peiliin ja hyväksyin asukokonaisuuden. Otin repun olalleni ja kävelin alakertaan. Cesilia täti oli tehnyt paahtoleipiä. Otin yhden ja menin sohvalle syömään. ''Ama, voin viiä sut taas kouluun'' Samuel sanoi samalla kun katsoi televisiota toiselta sohvalta. ''Joo jos viitit'' Vastasi. Olisihan se mahdollista että Chad käyttäisi samaa bussia. Kaikki olisi mahdollista tässä maailmassa. Paitsi se että kävelisin pihalle ja näkisin minua vastapäätä isäni. Hänhän oli kuollut. Vein lautasen tiskipöydälle. ''Meen jo oottaa pihalle'' Samuel sanoi ja häippäsi ovesta ulos. Markus tuli mun luo ja halasi minua. En ymmärrä. Ei Markus ole enää viisi vuotias. Hän on 12v miksi hän käyttäytyy kuin mikäkin vauva. ''Sori Ama'' Huokaisin ja lähdin mitään sanomatta. Kuulin kun Markus meni valittamaan Cesilia tädille. Ihan oikeasti nyt. Otin repun nurkasta ja menin pukemaan kenkiä. Puin loput ja avasin ulko-oven. Samuel nojasi moottoripyöräänsä. Suuni loksahti taas auki. Hän poltti samalla tupakkaa. ''Vihdoin sä tulit'' Hän sanoi ja pudotti tumpin maahan ja talloi sen. ''Mä en lähe sun kyydis'' Olen kovasti tupakoimista vastaan. Katsoin kelloa. Bussikin oli jo lähtenyt. ''Miksi et?'' Hän katsoi minua kysyvästi. Minä puolestaan katsoin tumppia. ''Ai nii joo. No ei sit'' Samuel sanoi ja hyppäsi moottoripyöränsä selkään. ''Viimeinen mahdollisuus, tuutko vai et?'' Pudistin päätäni ja Samuel kaahasi pois. Minulla olisi kymmenen minuuttia aikaa kävellä kouluun joka oli toisella puolella. En tiedä edes kävelinkö oikeaan suuntaan. Kovensin vauhtia ja olin jo juoksu nopeudessa. Sitten kuulin tutun äänen takaani. Ei taas.
