You make me crazy | N.H

First

{Nathalien näkökulma}

Tungen käteni syvemmälle hupputakkini taskuihin kun astun kerrostalon ulko-ovesta ulos hyiseen, syksyiseen ilmaan. Viima puhaltaa ikävästi korviini, joten vedän myös takkini hupun pääni yli. Kävelen tottuneesti katuja pitkin kohti työpaikkaani; soitinkauppaa, jossa olin ollut töissä jo runsaat puoli vuotta. Länsi-Lontoon kadut ovat ihmeen autioita aamupäivästä, jolloin yleensä ihmiset ovat lähteneet jo kaupungille. Kuulen vain omat nopeat askeleeni, kengänpohjani kopisten vasten jalkakäytävää. Nappaan puhelimeni maaston vihreästä olkalaukustani, ja vilkaisen kelloa.
Vartti aikaa, ei mikään hirveä kiire vielä, joten löysään ripakkaa kävelytahtiani. Tuijotan tummanpunaiseten maihareideni kärkiä, samalla laskien jokaisen askeleeni.
Yksi, kaksi, kolme, neljä, vii- havahdun ajatuksistani, kun pieni vesipisara koskettaa nenänpäätäni. Katson ylös harmaalle taivaalle, josta pian alkaisi tulemaan sadevettä kuin saavista. Kiiruhdan kadun loppuun ja käännyn kulmasta toiselle kadulle. Sade on jo saanut kerääntymään lätäköitä autotielle. Juuri kun näköpiiriini ilmestyy soitinkaupan sisäänkäynti, ohi kulkeva auto ajaa lätäkön päältä ja roiskauttaa vedet päälleni. Pysähdyn haukkoen henkeäni järkytyksestä.

Kiva, ihan kuin en olisi ollut jo tarpeeksi märkä.

Sain edes hieman kuivateltua itseäni päästyäni sisälle paikkaan, jossa käyn töissä. Istuudun jakkaralle tiskin taa, ja selailen uutuusviuluja, joita minun pitäisi tilata kauppaan lähiaikoina. Hetken sivua selailtuani ja tilattuani kitaranvirittäjiä, vilkaisen seinällä roikkuvaan kelloon ja huokaisen. Työpäivää olisi vielä rutkasti jäljellä eikä asiakkaitakaan, sekä työkaveriani kummoisemmin näy.

Ehkä nyt olisi sopiva aika.

Nousen tuoliltani samalla napaten punaisen vihkon laukustani ja suunnistan kohti nurkkaa, jossa komeilee kiiltäväpintaisia kitaria. Heitän kädessä olevan vihkoni viereiselle pöydälle ja käännyn kitaroihin päin. Otan käteeni seinällä roikkuvan vaaleasta puusta tehdyn akustisen kitaran, josta on tullut jo minulle rakas. Vedän jostain istuttavakseni pianojakkaran, ja asettelen soittimen oikeaan asentoon syliini. Asetan sormeni kielille ja päästän ilmoille muutaman soinnun. Se on vireessä, joten alan soittamaan kunnolla. Kappale jota soitan, on muodostunut pääni sisällä, kuin myös sanatkin. Aukaisen kierrevihkoni oikean aukeaman kohdalta, ja tarkastelen tuherruksiani.

I've got fire for a heart, i'm not scared of the dark, you've ever see it look so easy. I've got a river for a soul, and baby you're the boat, baby you're my only reason.

Hmm... Pidän lauseen mielessäni.

If I didn't have you there would be nothing left.

Nappasin lyijykynän työpaitani rintataskusta, ja ryhdyin kirjoittamaan 'biisini' loppuun.

Repäisin sivun irti vihkosta ja nostin sen silmieni eteen tarkasteltavakseni. Maistelin sanoja suussani, ja miltä ne kuulostaisivat laulettuina. Nyökäytin päätäni tyytyväisenä. Annoin itseni lipua uudelleen musiikin virtaan ja antaa sen viedä muun maailman pois ulottuviltani. Hätkähdin säikähdyksestä, kun kuulen pehmeän miesäänen takaani

"Sä soitat hyvin".

Hätiköiden tungen paperin kädestäni piiloon kitaran kaikukoppaan ja käännyn nopeasti ympäri jakkaralla. Punastun kun näen noin parikymppisen, todella hyvännäköisen miehenalun katsovan minua. Meinaan siis todella että hän on todella hyvännäköinen. Tarkasten häntä nopeasti päästä varpaisiin. Kastuneet, sekaiset, vaalennetut hiukset roikkuivat hieman silmien edessä. Tällä on laihahko vartalo, mutta huomaa, että hän viihtyy hyvin myös salilla.
Poika on pukeutunut valkoiseen t-paitaan, joka on muuttunut oikeastaan läpinäkyväksi sateen jäljiltä. Paidan alta näkyvät treenatut vatsalihakset. Sen päällä hänellä on punamustavihreä ruutuflanelli. Jaloissaan tällä on mustat, tiukat ja polvista rikkinäiset farkut ja kenkinä mustat, runsaasti kuluneet converse tennarit. Mutta silmät, nuo silmät varastavat katseeni, varmastikin monen muunkin. Iirikset ova hohtavan vaaleansiniset, kuin taivas, ajattelen. Pian poika rykäisee kysyvä ilme kasvoillaan, ja huomaan tuijottavani.