Moments // Niall Horan [FINNISH]

luku 4

"Niall! Mikä sulla kesti?" Harry huudahti.

" Ei mikään, jäin vaan ettimään mun avaimia." sanoin Harrylle, vaikka se ei ollut totta. En vain halua kertoa totuutta vielä.

Kävelimme sisälle lempikahvilaamme, eli Starbucksiin. Ihana leivosten, kahvin ja kaakaon tuoksu leijui nenääni. Pysähdyimme jonon päähän. Mietin mitä ostaisin. Onneksi jono ei ole hirmuisen pitkä, niin kuin yleensä. Kun pääsin kassalle tilasin caramel frappucinon ja suklaa leivoksen. Maksoin ostokseni ja kävelin Liamin ja Harryn perässä ikkunan vieressä olevan pöydän luokse. Ulkona oli alkanut satamaan.

Roosan näkökulma

Niall lähti juuri. Miksi hän oli niin kiltti minulle? Emmehän ole edes tunteneet kuin tämän päivän. Niall on kyllä aika mukava.

Nostin koululaukkuni maasta ja lähdin kävelemään kotiovelle. Olin vain juossut koulusta suoraan roskiskatoksen taakse. En halunnut mennä sisälle. Velipuoleni olisi vain kysellyt miksi itken. Enkä halunnut kertoa, tai oikeastaan en pystysi.

Otin avaimet laukusta ja avasin oven. Koiramme Daisy kipitti luokseni. Potkin valkoiset converset pois jaloistani ja kävelin olohuoneeseen.

Velipuoleni ja hänen kaverinsa olivat siellä pelaamassa fifaa Xbox:illa. He eivät huomanneet minua. Päätin jättää heidät pelaamaan ja mennä omaan huoneeseeni.

Katsoin itseäni peilistä. Näytin kamalalta. Meikkini oli levinnyt, silmäni turvonneet itkemisestä ja hiukseni ovat mennyt tuulessa sekaisin. Ja kaiken kukkuraksi Niall oli nähnyt minut tälläisenä.

Vaihdoin farkut velour housuihin ja hupparin löysään T-paitaan. Hiukset pistin nutturalle. Ja meikit pesin kokonaan pois naamastani. Näytin vähän paremmalta, mutta ei sillä ole niin väliä koska olin kotona.

Istuin sängylleni. Mitä jos isä ei selviä? Hänen on selvittävä. En kestäisi sitä, että hän ei selviäisi. Olin niin läheinen isäni kanssa, kunnes muutimme tänne Englantiin. Hän ja äitini erosivat vajaa vuosi sitten. Muistan sen päivän erittäin hyvin.

TAKAUMA

Oli lopputalvi. Kuuntelin musiikkia kuulokkeistani sängylläni. Päätin mennä syömään iltapalaa alakertaan. Otin kuulokkeet pois korviltani. Mutta en mennytkään alakertaan. Sieltä kuului huutoa. Vihaista huutoa. Ja sitten kuului oven pamaus. Avasin varovasti huoneeni oven ja kävelin hitaasti rappusille. Hiippailin ne alas. Kuulin nyyhkytystä olohuoneesta. Kävelin edelleen hiljaa olohuoneen ovelle. Näin äitini itkemässä sohvalla. Istuin varovasti hänen viereensä.

"Äiti.. Mitä tapahtui?" kysyin hiljaa ja varovasti.

"Me.. me erosimme isäsi kanssa." äiti kertoi, edelleen itkien.

En voinut uskoa äitini sanoja. Isä ja äiti rakastivat toisiaan paljon. Miksi he eroaisivat? Kumpi jätti? Kumman luona asuisin? Näkisinkö heitä molempia enään? Vai enkö näkisi toista enään koskaan?

Useat kysymykset pyörivät päässäni. Halusin vastauksia. Yritin kysyä äidiltä, mutta hän ei vastannut mihinkään. Hän vain itki. Menin omaan huoneeseeni ja hautauduin omaan sänkyyni.

TAKAUMA PÄÄTTYY

Kyynel vierähtää poskelleni. Minulla isällä oli paljon hyviä muistoja. Muistan kun kävin isän luona, suurinpiirtein joka toinen viikonloppu. Ennen kun muutimme Englantiin. Näen isää enään harvoin, jos hän siis selviytyy. Aloin taas itkemään. Mutta nukahdan kuitenkin pian.

Joku koputtaa oveeni. Mumisen jotain epämääräistä.

"Roosa, mä kuulin ku sä itkit. Tulin aikasemmin kysyy mut olit nukahtanut. Haluut sä kertoo mikä sul on?" velipuoleni kysyy.

Hieron silmiäni ja nousen istumaan sängylläni.

"Lähtikö sun kaverit jo?" kysyin.

"Joo, ne lähti jo" hän vastasi ja istui työpöydän luona olevalla tuolille.

Mietin hetken että kertoisinko hänelle isästä. Katsoin käsiini. Päätin kertoa kuitenkin. Hän saisi kuitenki tietää asiasta äidiltäni. Nostin katseeni. Ja aloin hiljaa kertomaan isän onnettomuudesta. Poskilleni saattoi pyörähtää muutamia kyyneleitä.

Noin, sain mä sen kirjotettua :) Mul on ollu aika kiireistä ku koulu alko. Ja mua väsyttää joka päivä, nii en oo jaksanu kirjottaa.

Kertokaa mielipiteitä kommenteissa😚

❤️ finnish_nialler