stylist (harry styles in finnish)

17

Harryn näkökulma

Avaan avaimella kotini oven ja päästän Mollyn sisään. Koko automatkan hän on ollut hyvin vihainen. Syytä en tiedä, mutta siitä otan selvää ja pian. Molly kävelee yläkertaan ja kuulen jonkun esineen tipahtavan lattialle. Sen perään kuuluu liuta kirosanoja ja huutamista. Juoksen portaat yläkertaan

"Mitä tapahtu?" kysyn.

"Mee pois." Molly tuiskaisee.

"En mee." sanon.

"Oo kiltti ja mee pois. Haluun olla yksin!" Molly huutaa.

"Onks sulla menkat vai miks oot noin vihanen?" kysäisen.

"Harry rakas, se että on vihainen tai ärtynyt ei tarkoita aina, että on menkat. Mutta siis ei ole." tuo sanoo vihaisesti ja  lähtee laukulleen. Hän heittää kaikki vaatteet maahan.

"No miksä sit oot noin vihanen? Onks jotain tapahtunut?" kyselen.

"Mä oon vaan niin sairaan väsynyt." hän sanoo turhautuneena.

"No sit meet nukkumaan." sanon ja suukotan Mollya.

"Kun mä en voi." Molly sanoo hiljaa.

"Kuinka niin et muka voi?"

"Tää kämppä on täynnä pölyä ja mun pitäs siivota. Ja ruokaakin pitäis tehä ja kaupassakin pitäs käyä." tyttöni sanoo turhautuneena.

"Mee vaan nukkumaan. Kyllä mä siivoon. Eikä ruokaakaan tarvii tehä vielä tänää. Käyään kaupassa huomenna." kerron. Molly vaihtaa yövaatteet ja menee sänkyyn. Peittelen hänet sänkyyn ja toivotan hyvät yöt.

Kävelen portaat ripein askelin alakertaa ja alan siivoamaan. Järjestän tavarat omille paikoilleen ja lakaisen pölyt pois. Syön iltapalaa ja kömmin Mollyn viereen nukkumaan.

**

"Leivotaaks kuppikakkuja?" kysyn.

"Öö, osaatsä muka leipoo?" Molly kysyy minulta.

"No olinha mä aikoinaan leipomossa töissä." kerron.

"Okei. Leivotaan vaan. Ota aineet esille nii mä käyn vaihtaa vaatteet." Molly sanoo ja juoksee yläkertaa. Sillä välin minä nostelen kaapista aineita pöydälle ja toisesta kaapista nostan desimitat. Saatuani ne pöydälle etsin netistä reseptin kuppikakuille. Mollyn saavuttua alamme sekoittelemaan aineita keskenään, eli toisin sanoen valmistamaan taikinaa.

Kuppikakut ovat tällä hetkellä uunissa ja keittiö on kauhea sikolätti. Siivoamme sitä yhdessä samalla laulaen jotain lastenlaulua.
Pian munakello piippaa ja juoksen ottamaan kuppikakkuja pois uunista. Sujautin uunihansikkaat (xd en tiä nien nimii, mut ne haskat kuiski u know) ja nostin kuppikakut hellan päälle. Wou, ne olivat hienoja, vaikka itse sanonkin.

"Mollyy, tuu tänne. Nää on sika hienoja." huudan Mollylle. Hän juoksee keittiöön ja nappaa yhden kuppikakun käteensä.

"Au, perkule, täähän on kuuma." hän naurahtaa ja haukkaa palan kuppikakusta.

"Onks hyvää?" kysyn ja nappaisen palan Mollyn leivoksesta.

"Heei tää on mun, ota oma!" tyttö huudahtaa.

"Ei, en ota." sanon ja nappaan uuden palan tuon kuppikakusta.

"Oot tyhmä." Molly sanoo.

"Mäkin sua." sanon ja painan huuleni tytön otsalle.

heipä hei! en ole kuollut, vaikka lukua ei olekkaan tullut hetkeen 🦃