stylist (harry styles in finnish)

26

Millonkohan viimeks oon kirjottanut tätä tarinaa, en tiiä. Nyt kummiskin sain motivaatiota kirjottamiseen, joten tässä teille uus luku! Toivottavasti tykkäätte. Lupaan, että näitä lukuja alkaa nyt tulee enemmän.

Oksennus pulppuaa Mollyn suusta vessanpönttöön. Tämä on jo kolmas kerta kahden päivän sisään, kun hän on  oksennellut. Harry ei tiedä asiasta mitään, sillä hän on taas matkoilla. Jotain promoamista. Molly nappaa lavuaarin reunalta ponnarin ja sitoo sillä hiukset kiinni. Hän huokaisee kuuluvasti ja hörppää sitten vettä saadakseen oksennuksen mauan suustaan pois. Hän lähtee kävelemään vessasta makuuhuoneeseen, mutta kesken matkaa hän kuulee pimpotuksen ovelta. Hän kävelee hitaasti alas ja katsahtaa ovisilmästä kuka ovella on. Ovella seisoi Gemma. Mollyn suulle hiipui pieni hymy ja hän avasi oven kihlattunsa siskolle.

"Onks kaikki hyvin, näytät kaameelta, sori?" Gemma kysyy heti ensimmäisenä kun hän astuu sisään. Mollyllä on hyvin tummat silmänaluset ja hiukset takkuiseilla ponnarilla, nekin hyvin likaiset. Vaatteina hänellä on Harryn suuri t-paita sekä yöhousut.

"Vähän huono olo. Oon oksennellu tässä jo jokunen päivää", Molly vastaa ja irrottautuu Gemman halauksesta.

"Ootko käyny lääkärissä?" hän kysyy. Molly heilauttaa päätään kieltäytymisen merkiksi.

"No sit me lähetään käymään siellä. Sulla voi olla joku ruokamyrkytys tai sit sä oot", lause jäi kesken sillä Molly lämäytti kätensä Gemman suun eteen.

"Vaikka kuinka paljon sä sitä toivotkin, sitä se ei oo", Molly naurahti ja lähti yläkertaan vaihtamaan vaatteitaan hieman siistimpiin.

**

"Hei, olen Marcus ja toimin tänään lääkärinäsi. Mikä hätänä?" Marcus niminen lääkäri kysyy matalalla äänellään.

"No mulla on jo parina päivänä oksettanu tosi pahasti, mutta epäilen vaan ihan jotain perus oksennustautia, mutta tää mun kaveri tässä epäilee jotain ihan muuta", naurahdan ja tökkään Gemmaa olkapäähän.

"Okei, otetaan pari verikoetta ja lopuksi vielä ultrataan vatsa. Jos ultrassa ei näy mitään erikoista, verikokeen tulokset kerrotaan viikon kuluttua", Marcus sanoi ja otti esiin tarvittavat tavarat. Ensimmäisenä hän otti verta etusormestani ja seuraavaksi kyynärtaipeen kohdalta. Kun verikokeet oli otettu Marcus käskytti minut makaamaan penkille. Tottelin käskyä ja pian tunsin mahallani kylmää geeliä. Marcus liikutteli kapulaa mahani päällä hitaasti ja jäi sitten yhteen kohtaan hyvin pitkäksi aikaa samalla katsellen taululle. Itse en taululla nähnyt yhtään mitään, en osannut edes hahmottaa sieltä mitään.

"Kuule, taisin löytää syyn oksenteluihisi", Marcus sanoi hymyillen.

"No", vastasin hyvin hermostuneesti.

"Onneksi olkoon Molly, odotat lasta", Marcus sanoi ja taputti käsiään yhteen. Gemma halasia minua ja näin hänen silmissään ilonkyyneliä. Itsekkin liikutuin, mutta pelosta. Miten kerron Harrylle? Entä jos hän ei tykkää lapsista? Entä jos hän suuttuu? Mitä teen?

"Mitä mun pitää tehä?" kysyin ääni täristen.

"Ekana kannattaa kertoa kumppanille, ja miettiä sitten yhdessä kumppanin kanssa pidetäänkö lapsi. Varaan sinulle neuvolakäynnin minun vastaanotolleni viikon päähän. Tule paikalle kumppanisi kanssa niin jutellaan sitten enemmän", Marcus sanoi ja alkoi pyyhkiä geeliä vatsani päältä pois. Laskin paitani vatsani päälle ja nousin istumaan. Marcus antoi minulle kasan papereita ja selitti vielä kaiken maailman asioita raskauteen liittyen, mutta en kuunnellut. En pystynyt, olin hyvin häkeltynyt ja peloissaan. Gemma ajoi minut kotiini. Sanoin hänelle ettei kertoisi kellekkään vielä, ja niin hän lupasi. Kotiin päästyäni vaihdoin yökkärin päälleni ja kaivauduin peittojen alle. Nappasin kännykän käteen ja näppäilin siihen Harryn numeron. Mietin vielä hetken uskallanko soittaa Harrylle, mutta pienen mietinnän jälkeen painoin kuitenkin näppäintä, joka aloitti puhelun. Puhelin tuuttasi moneen kertaan, mutta Harry ei vastannut. Lopetin puhelun ja huokaisin kovaan. Pari kyyneltä valui silmistäni poskille, mutta pyyhin ne nopeasti pois. Sammutin valot ja aloin nukkumaan ajatellen, että kun seuraavan kerran herään tämä kaikki oliskin ollut vain pahaa unta.