Toer

Luku 5

~ Viime luvun loppu oli epäselvä, joten korjasin sen. Joten pyydän henkilöitä, jotka ovat lukeneet viime luvun ennen korjausta lukemaan sen lopun uudestaan, jos se jäi epäselväksi. Suuri kiitos niille, jotka kommentoisitte lukua, koska en olisi välttämättä huomannut sitä, että luvun loppu oli vähän jäänyt hämäräksi. :3 ~

Foxin näkökulma::

Pidin jalkojani pienen jakkaran päällä ja katselin kuinka liekit tanssivat takan hämärässä nurkassa mihin ne luo oman elämänsä. Vähän kuten minä. Kahlittuna kahleisiin.
Eikö tämä riitä minulle? Olisi tämä voinut päättyä huonomminkin, kuin vanhemmillani, jotka kuolivat väärinkäsityksestä.
"Foxiee??" tuo sama ääni kysyi.
"No mitä Thomas?" vastasin ja pyörähdin nojatuolissa ympäri ja laskin jalkani maahan. Samat kirkkaan väriset silmät kohdistuneina minuun huolestuneen näköisinä ja pää kallellaan mustat hiukset sekavina sinne tänne. "Kerro" sanoin ja mies vähän kohensi asentoaan oven karmia vasten.
"Meillä on ohjeet Toeria kohden, mutta entäs se tytön nulikka?" Thomas kohotti toista kulmakarvaansa.
Minulle tuli automaattisesti typerän oloinen ilmeeni, kun tajuan esimerkiksi jotain. Vai että Thomas lätkässä mietin ja pyöriskelin tuolissa.
"Mitä sinä ehdottaisit?" hymyilin ja ristin käteni vatsalleni katsoen kenkien kärkiä.
"No..." tuo aloitti, mutta nostin toisen käteni ylös ja nousin ylös.
"Meidän on paras odottaa ohjeita Thomas, kuten aina. Esim se sinun ja Mikaelin juttu kaivoksella" sanoin.
"Juu, mutta kukaan ei sentään loukkaantunut" tuo puolusti itseään ja astui oven suusta lähemmäs. "Ja muutenkin kaikki meni suunnitelmien mukaan, paitsi...-"
Se olikin niin, että Mikael oli Windfallin puolella, lisäsin päässäni. Astuin nuorukaisen eteen ja otin olkapäistä kiinni. "Keskity nyt tämän hetkiseen tehtävään" neuvoin ja Thomas poistui huoneesta vähin äänin kuten tavallisesti käy, kun puhuttelen häntä.
Käänsin katseeni takaisin liekkeihin, jotka olivat jo hiipumassa.
Otin puukorista käteeni asettuvan kalikan ja viskasin sen takkaan, jolloin hiillos puuskahti ja lieskat leimahtivat.

On mahdollista hiipua, mutta on mahdollisuus leimahtaa liekkeihin ja päästä valloilleen. Polvistuin ja vein käteni valoa tuottaviin lieskoihin. Pian kaikki alkaa ystäväiseni. Nousin pystyyn ja katselin tulta peittävää kättä, jota mikään tuli ei pysty nielemään.